"Ilman Sarahia en ollut mitään"

"Rakastin häntä paljon enemmän kuin omaa perhettäni, itseäni ja elämää. [...] Rakastaa liikaa, rakastaa niin paljon, että vihaa, luopua itsekunnioituksestaan, omasta vapaudestaan, ei voi millään olla hyväksi. Rakkaus, jota tunsin Sarahia kohtaan, oli perverssiä, tuskallista ja raastavaa intohimoa. Hulluus jäyti minua. Ainoa syyni olla olemassa oli hän, Sarah."

Anne-Sophie Brasmen kirjoittama Henkäys kertoo tarinan teini-ikäisen Charlénen pakkomielteisestä intohimosta toiseen tyttöön, Sarahiin. Aluksi Charléne ja Sarah ovat parhaita ystävyksiä, mutta ystävyys muuttuu tyttöjen kasvaessa.

Huonolla itsetunnolla varustettu Charléne elää Sarahin oikkujen varassa, kerjäten huomiota, jota on saatavilla vain pilkan muodossa, ja kosketusta, jota saa vain lyönteinä. Tarinan maailmassa tytön toista tyttöä kohtaan tuntemalla rakkaudella ei ole nimeä. Charléne alkaa seurustella pojan kanssa toteaa: "Olin 16-vuotias, enkä ollut koskaan ollut rakastunut." Hän on kuitenkin valmis jättämään pojan ja palaamaan Sarahin orjaksi heti kun tämä käskee.

Lopulta Sarah kyllästyy julmaan leikkiin ja ilmoittaa haluavansa katkaista välit kokonaan. Charléne tekee epätoivoisen teon: hän tappaa Sarahin. Charléne voi hyväksyä elämänsä ilman Sarahia, mutta ei ajatusta Sarahin elämästä ilman itseään.

Charléne puhuu hulluudesta, mutta mistä lopulta on tarinassa kyse? Väkivaltaisesta pakkomielteestä vai rakkaudesta, jonka ilmaisemisesta rankaistaan?

Anne-Sophie Brasme on poikkeuksellisen nuori kirjailija - Henkäys syntyi 16-vuotiaan käsistä. Henkäys on vahva ja taidokkaasti kirjoitettu esikoisteos, mutta jättää ahdistavan olon.