Minuuttivalssi

Itsenäistymisen ja vakiintumisen välissä

Salla Simukan esikoisteos Kun enkelit katsovat muualle kertoi ihanankipeän tarinan ensirakkaudesta. Simukan toisessa kirjassa Minuuttivalssi on siirrytty pari vuotta eteenpäin. Kirsikka ja Susanna ovat muuttaneet yhteen, Kirsikka opiskelee ja Susanna on eksyksissä uudessa kaupungissa ilman muita kiinnekohtia kuin Kirsikka. Työ kaupan kassana stressaa, vanhat kaverit ovat hajaantuneet maailman tuuliin ja äidin kuolema ahdistaa viidentoista vuoden jälkeenkin.

Ja vyötäröllekin on kerääntynyt liikaa pehmeää.

Susannalle levähdyspaikan tarjoaa kuitenkin Chopinin musiikki ja tämän möykkelikköinen suhde George Sandiin, jota Susanna vertaa omaan suhteeseensa Kirsikkaan.

Kirjan tarina raapii aikuistuvan nuoren kosketusarimpia kohtia: irtaumista vanhemmista, yhteenmuuttoa, päämäärättömyyttä. Susannan pitäisi yhtäaikaa osata sekä vakiintua parisuhteeseen että itsenäistyä ja kasvaa omaksi itsekseen. Kuinka tehdä se, kun elämällä ei ole selkeää suuntaa?

Simukan havainnoi terävästi opiskelija- ja pervoelämää. SETAn bileiden kirpeästä kuvauksesta tunnistaa sekä itsensä että muut bilettäjien vakiotyypit. Dialogi hätkähdyttää osuvuudellaan ja aitoudellaan. Tekstissä on kuitenkin myös jonkin verran tyhjäkäyntiä, tarpeettomia pieniä tarinoita sivuhenkilöistä ja arjen kuvausta, joka harhaannuttaa lukijan huomiota.

Kirjassa on nuortenkirjaksi yllättävän paljon seksiä. Erityisesti kosketusta kuvatessaan Simukan kieli on herkkää ja omaperäistä. Eroottinen lataus syntyy pienistä asioista, pisamista käsivarren iholla, maskaran yhteenliimaamista silmäripsistä.

Simukan kirjat paikkaavat lesbon mentävää aukkoa suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Niille toivoo laajaa, nuorta lukijakuntaa.