Kuumia emakoita? - Viivin ja Wagnerin naiskuva

Ennen kuin lähden pohtimaan Viivin ja Wagnerin naiskuvaa, haluan muistuttaa lähes itsestäänselvältä tuntuvasta perusasiasta, eli siitä, että Viivi ja Wagner kertoo naisesta ja siasta. Ei naisesta ja miehestä. Wagner ei ole mies, joka olisi huumorin vuoksi puettu sikapukuun, vaan sika.

Juba muistuttaa lukijoita Wagnerin sikuudesta tavan takaa, kuten sarjakuvassa, josta otin alustukseni otsikon. Koska Wagner on sika, Wagner voi mennä maatalousnäyttelyyn tsiigailemaan kuumia emakoita; jos mies menisi maatalousnäyttelyyn samassa tarkoituksessa, se olisi vähintäänkin epäilyttävää. Monen stripin vitsi kiertyy Wagnerin sikuuden ympärille, joten jotta lukija pysyisi vitseissä kärryillä, hänen täytyy muistaa että kyseessä on sika eikä mies. Wagner ja Viivi eivät esimerkiksi tarvitse kondomeita raskaudenehkäisyyn, koska he ovat eri lajia.

Siten Viiviä ja Wagneria ei voi yksi yhteen tulkita parodiaksi miehen ja naisen suhteesta. Sarjakuvassa Wagner ei täytä hyväksyttävän mieheyden normeja, ja osa vitseistä syntyykin siitä, että Wagner nähdään miehenä, Viivin avopuolisona, mutta sikana hän ei osaa tai välitä käyttäytyä kuten "oikea" mies.

Wagnerissa on karjuna enemmän miehisiä kuin naisellisia piirteitä, mutta toisaalta hänellä ei ole suomalaisen miehen ahdistuksen aiheitakaan. Wagnerin ei tarvitse teeskennellä olevansa tosimies, vaan hän voi hypätä Viivin reppuselkään tai vaatia päästä sylkkiin menettämättä mitään mieheydestään - tai karjuudestaan. Wagner ei ole käynyt armeijaa, jossa tunnetusti tehdään pojista miehiä, vaan sodanaikana hänellä olisi korkeintaan paikka hernekeitossa. Sikana on helpompi elää kuin miehenä.

Kun Viivin isä syyttää Wagneria siitä, että Wagner ei ole sopiva sulhanen hänen tyttärelleen, koska ei osaa mitään, Wagner hämmentyy ja sanoo osaavansa uida. Wagnerin ei tarvitse pelätä olevansa epämiehekäs, vaan hän voi olla aidosti oma itsensä, eli sika.

Wagner ja Viivi ovat sarjakuvassa hyvin tietoisia suhteensa omalaatuisuudesta, mutta he suhtautuvat siihen eri tavoin. Viiviä hävettää, että hänellä on avosika, eikä hän kehtaa näyttää Wagnerin kuvaa ihmisille. Viivi myös turhautuu siihen, että Wagner ei käyttäydy toivotulla ja odotetulla tavalla. Wagner puolestaan suhtautuu parisuhteeseen huolettomalla välinpitämättömyydellä: niin kauan kuin arki rullaa ja ruoka tulee ajallaan pöytään, ei ole mitään syytä pohtia suhdetta. Wagneria eivät yhteiskunnan normit ja odotukset kiinnosta.

Viivin ja Wagnerin parisuhdekäsitysten erilaisuus tulee hyvin esille seuraavassa sarjakuvassa, jossa Wagner on ilmoittanut Viivin napakymppiin. Wagner on tulkinnut napakympin tarkoituksen kirjaimellisesti: jos Viivillä ei ole miestä, hän tarvitsee sellaisen. Viivi puolestaan haluaa nähdä parisuhteensa Wagnerin kanssa mahdollisimman normaalina, eikä halua muistutuksia siitä, ettei Wagner olekaan mies. Viivi mieluiten unohtaisikin kokonaan, että Wagner on sika.

Jos Wagner on omalaatuinen sika, Viivi puolestaan on aika tavallinen suomalainen nainen. Hän on kouluttautunut, työssäkäyvä, ympäristö- ja terveystietoinen nainen, joka harrastaa joogaa ja liikuntaa, mutta myös pitää kodinhoitoa tärkeänä. Hän vaihtaa verhoja vuodenaikojen mukaan, siivoaa useammin kuin olisi tarpeen, vaihtaa huonekalujen järjestystä, laittaa ruokaa ja leipoo pullaa. Viivi sekoittelee naisen roolissaan uutta ja vanhaa.

Vaikka Viivi monessa mielessä edustaakin perinteistä naiskuvaa keskittyessään kauneuden- ja kodinhoitoon, hän ei ole mikään arka neito hellan ja nyrkin välissä, kuten oheisesta sarjakuvasta voi nähdä. Viivi on valmis ottamaan kodinhoitajan ja ruuanlaittajan roolin, mutta omilla ehdoillaan: Wagnerin on turha yrittää komennella.

Viivi on yhteiskunnallisesti valveutunut, aikuinen nainen. Hän on huolissaan ympäristön ja maailman tilasta, ja tuntee siitä myös vastuuta. Viivi on hahmo, joka on valmis toimimaan omien eettisten arvojensa ja normiensa mukaan, vaikka se olisikin vaivalloista: hän kierrättää ja on kasvissyöjä. Viivin hahmo onkin tietyssä mielessä ihailtava ja esikuvallinen, mutta ihailtavuus typistyy siihen, että Viivin tarve parantaa maailmaa näytetään usein naurettavana, kuten seuraavasta esimerkistä voi havaita.

Emme myöskään ole sarjakuvassa saaneet tietää, mitä Viivi tekee työkseen. Hän vain lähtee töihin ja palaa sieltä, mutta mitä hän tekee? Viivi näytetään myös lähtemässä harrastuksiinsa tai ulos kavereidensa kanssa, mutta Viivin kavereita ei näytetä. Wagnerin elämän kaikki puolet, suolentoimintoja myöten, paljastetaan sarjakuvassa, mutta Viivistä emme näe kaikkea. Viivillä on oma salainen elämänsä sarjakuvan ulkopuolella. Wagner näytetään täysin riippuvaisena Viivistä, mutta Viivi on itsenäinen nainen, jonka elämästä parisuhde Wagnerin kanssa on vain yksi osa.

Vaikka Viivi onkin karikatyyri, Viivi muistuttaa enemmän todellisia arkipäivän naisia kuin Wagner muistuttaa todellisia miehiä.

Yhdessä suhteessa Viivi eroaa perinteisestä naisesta. äitiys liitetään usein erottamattomana osana naiseuteen, mutta Viiville ei äitiyttä ole tarjolla - ellei sitten ajatella Viivin olevan Wagnerin sijaisäiti, kuten joissain stripeissä esitetään. Välillä Viivi vihjailee Wagnerille lastenhankinnan mahdollisuudesta, mutta Viivillä ei tunnu olevan kovin suurta vauvakuumetta, vaikka välillä biologinen kello tikittääkin. Ehkä hän on vain helpottunut, ettei sian kanssa ole pelkoa vahinkoraskaudesta.

Siitä huolimatta, että Viivi elää sian kanssa, hänellä on varsin perinteinen parisuhdeihanne. Viivi yrittää pitää kiinni naisen ja miehen välisen suhteen ihanteesta, mutta sian kanssa se ei onnistu. Viivillä on illuusio siitä, millainen parisuhteen pitäisi miehen ja naisen välillä olla, mutta sian kanssa ei eletä niin kuin miehen kanssa.

Seuraavassa stripissä kuvastuu se, kuinka Viivillä on tarve pohtia parisuhdettaan ja verrata sitä muiden ihmisten parisuhteisiin. Kerta toisensa jälkeen Viivi joutuu kuitenkin toteamaan, että suhdetta miehen kanssa ei kertakaikkiaan voi verrata suhteeseen sian kanssa.

Viivi yrittää tehdä Wagnerista miestä, joka toteuttaisi parisuhdeihanteen, mutta Wagner vain elää omaa elämäänsä ja on oma itsensä. Viivin yritys rakentaa Wagnerista miestä on aiheena useissa stripeissä, myös seuraavassa esimerkissäni.

Viivi on kontrollifriikki, joka valvoo Wagnerin tekemisiä, kuten mistä päästä banaani avataan, miten voipakettia käytetään, pannaanko leivälle kaksi särvintä, juodaanko suoraan maitotölkistä tai saako majoneesia syödä sellaisenaan. Hän on oikeastaan 2000-luvun Justiina, stereotyyppi vahvasta naisesta, joka käyttää valtaa jäkättämällä. Aina välillä Wagner yrittää toimia niinkuin Viivi tahtoo, silkasta rakkaudesta.

Wagner on kuitenkin oma rehellinen itsensä, sika joka ei välitä siitä, millaisen kuvan itsestään luo ja käyttäytyykö sivistyneesti vai ei. Viivi puolestaan on koko ajan liiankin tietoinen siitä, miten pitäisi käyttäytyä ja millaisia naisten ja miesten pitäisi olla.

Välillä Wagner laukoo uskomattoman sovinistisia kommentteja, ja jos kommentit irrotetaan yhteydestään, ne on mahdollista lukea naisvihaisina. Sarjakuvan kontekstissa kommentit ovat kuitenkin koomisia ja liioiteltuja, ja yleensä ne korostavat sitä, kuinka pihalla Wagner on arjessaan ja suhteessaan Viivin kanssa. Oheinen strippi on jatkoa tarinassa, jossa Wagner ostaa vahingossa asunnon. Viivin kyseenalaistaessa kaupan järkevyyden, Wagner vetäytyy sovinistisen kommenttinsa taakse. Sovinistinen kommentti lopettaa keskustelun, eikä Wagnerin tarvitse sanoa ääneen tulleensa huijatuksi.

Kommenttien sovinistisuus typistyy myös, kun muistetaan, että Viivin hahmo on kaukana sovinistisesta naisihanteesta, joka olisi hiljainen, kiltti ja tottelevainen. Wagner voi laukoa niin paljon sovinistisia kommentteja kuin häntä huvittaa, mutta Viivi pitää hänet kumminkin kurissa ja herran nuhteessa.

Tästä esimerkkinä toinen strippi, jossa Viivi on lähdössä naistenpäivän kulkueeseen. Wagner ehdottaa jotain aikansa elänyttä ja naurettavaa banderollin tunnuslauseeksi, mutta lause jää tyhjäksi: Viivi kommentoi sitä, mutta ei jaksa edes suuttua. Wagnerin ajatukset naisista eivät vastaa todellisuutta, ja vitsin kärki syntyykin vanhanaikaisen kommentin ja todellisuuden välille.

Sovinististen kommenttiensa lisäksi Wagnerilla on myös kärjistyneen seksualisoitunut kuva naisista. Ensisijaisesti Wagnerille naiset ovat seksuaalisia kohteita. Kevään tullessa hän saa tuskin silmiään irti vähäpukeisista tytöistä. Yhdessä tarinassa hän jopa muuttuu pukiksi ja saa naiset kiihkon valtaan.

Wagnerin mielipide naisista tiivistyy seuraavassa sarjakuvassa, jossa hyvän naiseuden ehtona on kuumuus. Saman kuumuuden Wagner liittää emakoihin, ja tietyssä mielessä Wagner ei tee suurta eroa emakoiden ja naisten välille.

Vaikka Wagner estottomasti tuijottaakin muita naisia, muut naiset eivät koskaan muodosta uhkaa Viiville, vaikka olisivat kuinka nuoria ja nättejä. Wagnerin ja Viivin seksielämä kuvataankin eloisaksi ja molemminpuolisesti tyydyttäväksi. Seksi ei Viivissä ja Wagnerissa ole valtataistelun väline, vaan hauska, arkinen asia, joka tuottaa mielihyvää molemmille. Viivi on seksuaalisesti avoin ja vapautunut nainen, jonka ei tarvitse ujostella omaa ruumistaan tai seksuaalista haluaan, kuten seuraavassa stripissä kuvataan.

Viivi ja Wagner on varsin karnevalistinen ja rajoja rikkova sarjakuva, jossa arkea kuvaavat realistiset pätkät vuorottelevat fantasian kanssa. Fantastisia kokemuksia on kuitenkin enemmän Wagnerilla, joka rikkoo sekä todellisuuden että sikuuden rajoja. Jos Wagner herää aamulla tuolin vierestä, ensimmäinen hänen mieleensä tuleva selitys on se, että Viivi on muuttunut tuoliksi. Wagnerin kylkeen voi kasvaa punajuuri, hän voi muuttua puuksi tai imeytyä lihaliemikuutioon - tai tulla Suomen suosituimmaksi poliitikoksi, tv-tähdeksi tai muusikoksi. Viivi sen sijaan pitää kiinni sekä todellisuuden että hyväksyttävän naiseuden rajoista. Viivi osallistuu Wagnerin seikkailuihin ajoittain, mutta Wagner on aina se, joka rikkoo arjen rajat ja avaa oven alitajuntaan. Viiviä ei nähdä ryhtymässä päättömiin suunnitelmiin, vaan hillitsemässä Wagnerin hulluutta. Viivi ei muuta muotoa, muutu painottomaksi tai sulaudu tietokoneeseen. Voidaan jopa sanoa, että ilman Viiviä Wagner olisi fantasioidensa vanki.

Viivi onkin se, joka pitää jalat maassa, talouden kunnossa ja arjen pyörimässä. Se ei kuitenkaan ole kovin palkitseva tehtävä naiselle - olla arjen ankkurina sialle. Viivi myös tuntee olevansa vastuussa kotisiastaan. Ei ihme, että Viivi välillä myös uupuu taakkansa alle. Työuupumuksen keskelläkin Viivin on kuitenkin muistettava Wagnerin nälkä - hän ei voi luottaa siihen että Wagner pärjää omillaan.

Monissa tarinoissa Viivi onkin Wagnerin toilailujen sivustakatsoja ja kommentoija, joka tuntuu elävän omaa tasaista elämäänsä Wagnerin elämän liikkuessa sohvalta maineen huipulle ja takaisin. Vaikuttaakin vähän siltä, että Viivi jää Wagnerin varjoon. Viivin rooli on siis sarjakuvassa Wagneria tukeva - sarjakuvan sankari on loppujen lopuksi Wagner ja Viivi elää tarinoissa Wagnerin ehdoilla.

Esimerkiksi oheisessa sarjakuvassa Viivillä ei ole oikeastaan muuta tehtävää kuin olla ruudun nurkan täytteenä ja yleisönä Wagnerin yhden sian showlle. Tämä strippi toimisi ihan yhtä hyvin ilman Viiviäkin.

Mitä sitten Viivi ja Wagner voi kertoa meidän ajastamme ja todellisista miehistä ja naisista? Sarjan suuri suosio perustuu siihen, että se voi kertoa jotain tuttua ja olennaista meidän arkipäivästämme. Viivin hahmossa voimme tunnistaa, jos emme itseämme, niin ainakin äidin, sisaren, ystävättären tai anopin, joka siirtää pullat isolta pienelle lautaselle päiväkahvin jälkeen ja laittaa ripsiväriä vaikka menisi vain viemään roskat.

Viivin ja Wagnerin suhde on karrikoitu, mutta se kertoo pettämättömän aidosti arjen absurdiudesta. Sarjakuva kuvaa raa'an osuvasti parisuhteen arkisia tilanteita, ja näissä tarinoissa huumori liittyy siihen, että tarinat ovat kaikki tosia, mutta kukaan ei kehtaisi myöntää niitä todeksi. Viivi ja Wagner paljastavat sellaisia asioita, joita parisuhdeoppaat ja naistenlehdet eivät käsittele.

Viivissä ja Wagnerissa voi myös nähdä eräänlaista sukupuolinostalgiaa, eli kaipuuta aikaan, jolloin miehen ja naisen väliset roolit olivat selvät. Vaikka Viivi olisi kuinka valveutunut ja nykyaikainen nainen, hän joutuu kuitenkin lopulta aina alistumaan siihen, että hän on se, joka laittaa ruokaa, siivoaa ja silittää. Wagner ei osallistu kotihommiin muuten kuin "auttamalla", samaan tapaan kuin lapsi voidaan laittaa "auttamaan".

Juba on sanonut jossain haastattelussa, että nuoret naiset ovat kertoneet samastuvansa enemmän Wagneriin kuin Viiviin. Ei ihme, ettei varsin stereotyyppistä naiseutta toteuttava Viivi ole haluttava samastumiskohde. Koska Wagner on ennen kaikkea sika, hän on sopiva samastumiskohde lukijoille sukupuolesta riippumatta. Anarkistisena possuna Wagner oikeastaan ylittää sukupuolten väliset rajat, hän on universaali porsas, joka ei ole mies eikä nainen vaan jotakin aivan muuta, paljon villimpää ja vapaampaa. Siinä missä Viivi ei voi koskaan päästä eroon naiseudesta, Wagner on se osa meistä, joka ei halua sitoutua todellisuuteen ja perinteisiin käsityksiin mieheydestä ja naiseudesta.

Wagnerin avulla Viivi voi relata vähän.