"Wanna be bi?"
Biseksuaalisuus suomalaisessa lehdistössä
Seksuaalisista vähemmistöistä on 1990-2000-lukujen aikana tullut aihe, josta on sopivaa puhua julkisuudessa. Seksuaalivähemmistöihin suoraan liittyvät poliittiset mediatapahtumat, kuten laki parisuhteen rekisteröinnistä, ovat lisänneet niiden näkyvyyttä lehdistössä (Charpentier 2001; Juvonen 2004). Vielä 1980-luvulla niin sanottu kehotuskieltolaki vaikutti voimakkaasti siihen, miten seksuaalisista vähemmistöistä kirjoitettiin. Tiedotusvälineissä vallitsi voimakas itsesensuuri, joka esti kirjoittamasta niistä myönteiseen tai edes neutraaliin sävyyn.1 (Stålström 1997: 252-258; Månsson 1984: 337, 340-343.)
1990-luvulla itsesensuuri höltyi. Vuoteen 1999 mennessä, jolloin kehotuskieltopykälä lopulta poistui rikoslaista, seksuaalivähemmistöistä kirjoittelu oli jossain määrin vapautunut. Itsesensuurin perinne näkyy edelleen siinä, että vaikka seksuaalivähemmistöistä voidaankin kirjoittaa ilmiönä, luontevaa tapaa kirjoittaa vähemmistöihin kuuluvista ihmisistä yksilöinä ei vielä ole. (Juvonen 2004: 46.)
Seksuaalivähemmistöjä koskeva kirjoittelu on ollut pääasiassa homomiehiä ja vähäisemmässä määrin lesboja käsittelevää kirjoittelua. Kun seksuaalivähemmistöistä kertovien lehtitekstien määrä on kasvanut, on myös biseksuaalisuudesta alettu kirjoittaa enemmän. Homoseksuaalisuuden käsittelyyn verrattuna biseksuaalisuudesta kirjoitetaan kuitenkin hyvin vähän. Esimerkiksi lakia parisuhteen rekisteröinnistä nimitettiin lehtiteksteissä "homoliittolaiksi", mikä marginalisoi biseksuaalit, joille lailla on myös tärkeä merkitys.
Pauliina Haasjoki on tutkinut biseksuaalisen narratiivin mahdollisuuksia suomalaisessa kirjallisuudessa ja huomauttaa, että se on jätetty sekä heteronormatiivisen että lesbonäkökulmaisen kirjallisuudentutkimuksen ulkopuolelle. Biseksuaalisuus ei ole olemassa omalla nimellään sen enempää puheessa kuin kirjallisuudessakaan. Haasjoen mukaan ei voida luottaa siihen, että tekstin vastaanottaja ymmärtää biseksuaalisuutta. (Haasjoki 2003: 31, 42.) Jos länsimainen (ja tarkemmin: suomalainen) sukupuolijärjestelmä on vahvasti dikotominen ja painottaa seksuaalisia ja sukupuolisia eroja, kuinka on mahdollista puhua biseksuaalisuudesta? Tarkoittaako biseksuaalisuudesta puhuminen aina hegemonista seksuaalisuuden dikotomisuutta vastaan asettumista?
Biseksuaalisuus esitetään yleensä kuriositeetiksi, ei relevantiksi identiteetiksi tai ihmisryhmäksi homoseksuaalisuuden tapaan. Biseksuaalisuus on teema, joka on sopivasti yleisöä viihdyttävä ja kiinnostava. Tuula Juvonen havaitsi tutkimuksessaan Helsingin Sanomien homoseksuaalisuuskirjoittelusta, että homoseksuaalisuudesta kirjoitetaan pääasiassa lehden politiikka- ja kulttuurisivuilla (Juvonen 2004). Biseksuaalisuus puolestaan soveltuu teemaksi lehden trendi- tai viikonloppusivuille, politiikkasivuille sillä ei ainakaan vielä ole asiaa.
Seksuaalisista vähemmistöistä on tullut aihe, joka kiinnostaa heteronormatiivista valtayleisöäkin. Erilaisuus on myyvää ja viihdyttävää (Herkman 2002: 233-234). Seksuaalisista vähemmistöistä ei mediassa puhuta pelkästään yleisön informoimisen vuoksi tai suvaitsevuuden lisäämiseksi, vaan niiden avulla voidaan myös herättää kuluttajien ja yleisöjen huomio. (Rossi 2003: 152-153.) Biseksuaalisuudestakin kirjoitetaan yleensä nimenomaan ei-biseksuaalisiksi oletettujen lukijoiden viihdyttämiseksi.
Medioitunut todellisuus
Mediakulttuurista on tullut paikka, jossa muotoillaan ja määritellään identiteettejä. Sukupuoleen, seksuaalisuuteen, kansallisuuteen ja muihin ilmiöihin liittyviä identiteettimerkityksiä tuotetaan ja muokataan yhä enemmän median kautta. (Fairclough 1997: 29-30, 264; Herkman 2002: 21.) Kulttuurisen globalisaation myötä identiteetit ovat moninaistuneet eikä identiteetin muovautuminen seksuaalisen suuntautumisen, kansallisuuden tai etnisen ryhmän perusteella ole yhtä itsestään selvää kuin aiemmin. Mediakulttuurin representaatioiden moninaisuus tarjoaa lukuisia identiteetin rakentamisen lähtökohtia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden roolit ovat vähemmän selkeitä ja kiinteitä kuin aiemmin. (Herkman 2002: 232.) "Identiteettejä on rakennettu aina ympäristöstä peilaamalla, mutta medioituneessa kulttuurissa identiteettien rakentamisen paikaksi on tullut mediatodellisuus reaalitodellisuuden rinnalle - jopa niin että näitä kahta voi olla vaikea erottaa toisistaan." (Herkman 2002: 233, kursiivi tekijän.)
Ei siis ole yhdentekevää, miten biseksuaalisuudesta kirjoitetaan ja millaiseksi se esitetään. Biseksuaalisuus määritellään ja merkityksellistetään sen julkisten esitysten kautta. Biseksuaalisesti identifioituvat ihmiset määrittelevät itseään ja merkityksellistävät omaa seksuaalisuuttaan ja identiteettiään näiden esitysten kautta. Medioitumisen merkitys näkyy myös heidän elämässään. Monet biseksuaalit korostavat esimerkiksi Internetin merkitystä oman seksuaalisuutensa löytämisessä ja määrittelyssä. Internet tarjoaa mahdollisuuksia yhteisöllisyyden kokemuksiin. Toisaalta biseksuaalista identiteettiä voidaan määrittää viihdeteollisuuden biseksuaalisiksi tunnustautuvien tähtien kautta joko heihin samastumalla tai heistä erottautumalla. (Kangasvuo 2001.)
Tiedotusvälineiden diskurssit ovat tärkeitä tutkittaessa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia ja valtasuhteita. Nykyisessä mediakielessä on selvä jännite toisaalta informaation ja viihteen ja toisaalta julkisen ja yksityisen välillä. Julkisia asioita käsittelevä media muuttuu viihteellisemmäksi ja kaupallistuu. Yleisöjä pidetään yhä enenevässä määrin nimenomaan mediatuotteiden kuluttajina. (Fairclough 1997: 20-21; Herkman 2002: 208-211, 218.)
Mediatekstejä tulkittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia kulttuurisia arvoja tiedotusvälineet painottavat ja millaisia ideologioita ne välittävät. Mediatekstien tarjoama tieto toimii ideologisesti erityisesti silloin, kun niissä esiintyvät representaatiot vahvistavat ja uusintavat yhteiskunnan valtasuhteita. Ideologiat ovat tekstin alkuoletuksia, itsestäänselvyyksiksi oletettuja väittämiä, jotka käyvät tekstistä ilmi epäsuorasti. Ideologioita ei tuoda esiin suorasanaisesti, vaan ne vaikuttavat tekstin taustalla. (Fairclough 1997: 25-30, 63-64, 264.) Biseksuaalisuutta käsittelevissä teksteissä ideologioiksi voivat asettua esimerkiksi olettamus seksuaalisista dikotomioista ja siitä, että ihmiset ovat jaettavissa erilaisiin seksuaalisen käyttäytymisen kategorioihin. Vallitsevana alkuoletuksena on siis heteroseksuaalisuuden ja mies-nainen-jaon luonnollisuus, jolloin ei-heteroseksuaalisuus on poikkeama. Tämä ideologia on niin vallitseva, että se voidaan määritellä omaksi heteronormatiivisuuden ideologiakseen, tai Judith Butlerin (1990, 1993) termein heteroseksuaaliseksi hegemoniaksi.
Epäluotettavista biseksuaaleista trendikkäisiin tyttöihin
Biseksuaalisuutta käsitteleviä tekstejä voidaan pitää osana biseksuaalisuudesta käytyä keskustelua, jonka avulla sitä määritellään ja asetetaan osaksi länsimaista, dikotomista sukupuolijärjestelmää. Miten biseksuaalisuudesta siis kirjoitetaan suomalaisessa lehdistössä vuosituhannen vaihteessa? Olen valinnut tarkasteltavaksi viisi artikkelia, jotka on julkaistu vuosina 1992-2000. Pohdin tapaa, jolla biseksuaalisuus rakentuu näissä julkisissa teksteissä. Esittelen ensin artikkelien sisällön. Sen jälkeen analysoin, millaisista näkökulmista niissä kirjoitetaan biseksuaalisuudesta.2
Ensimmäinen analysoimani artikkeli on julkaistu Seta-lehdessä, joka oli Seksuaalinen Tasavertaisuus (Seta) ry:n aikakauslehti ja jota julkaistaan nykyään nimellä Z. Lehden oletettu yleisö koostuu pääasiassa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista lukijoista, joskin lehdessä painotetaan homojen ja lesbojen näkökulmaa. Vuonna 1992 julkaistun artikkelin otsikko on "Epäluotettavat biseksuaalit" (Lähteenmäki & Vasama 1992). Otsikko on ironinen haaste lesbo- ja homoyhteisölle, joka artikkelin mukaan samastaa biseksuaalisuuden epäluotettavuuteen. Artikkeli on kahden (nuoren?) biseksuaalisen naisen kirjoittama, ja se on noin sivun mittainen. Artikkeli oli yksi ensimmäisiä Seta-lehdessä julkaistuja biseksuaalisuutta käsitteleviä artikkeleita. Se on todennäköisesti tehty kirjoittajien lesbo- ja homoyhteisössä kohtaamien ennakkoluulojen kirvoittamana.
Artikkelin keskeisenä tehtävänä on kritisoida seksuaalisuuteen keskittyvää biseksuaalisuuden määritelmää ja tarjota uusi, laajennettu määritelmä, joka kertoo eri sukupuoliin kohdistuvan seksuaalisen halun lisäksi laajemmasta tunnekirjosta, joka voidaan nimetä biseksuaaliseksi.
Yleensä biseksuaali määritellään henkilöksi, jolla on eroottisia ja seksuaalisia tunteita sekä miehiä että naisia kohtaan. Määritelmästä jätetään siis kokonaan pois tunteiden osuus. Määritelmä mahdollistaa myös sellaisen ajatuksen, että kuka tahansa nainen tai mies aina ja kaikkialla kiinnostaa biseksuaalia. Yllättävää kyllä, biseksuaalin kiinnostuksen herääminen ei ole sen itsestäänselvempää kuin kenenkään muunkaan. Se, ettei kiinnostuksen kohteen sukupuolella ole välttämättä merkitystä ei valitettavasti lisää eroottisesti mielenkiintoisten ihmisten määrää maailmassa. (Lähteenmäki & Vasama 1992: 23.)
Artikkelilla on pamfletin luonne, ja sen näkökulma on selkeästi biseksuaalien. Ennakkoluuloiseksi määritelty homo- ja lesboyhteisö asettuu valistuksen tarpeessa olevaksi. Ärtymys ennakkoluuloja kohtaan osoitetaan avoimesti. Artikkeli pohjaa myös vahvasti kirjoittajien omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Seksuaalisuuden asiantuntijoita - Setaa ja lääketiedettä - moititaan epäpäteviksi määrittelemään biseksuaalisuutta.
Toinen tarkastelemani artikkeli on julkaistu Kunto Plus -lehden3 vuoden 1993 kesänumerossa. Artikkelin kirjoittajaa ei ole mainittu lehden yhteydessä, mutta kirjoittaja ei liene suomalainen. Artikkelin otsikko on "Kaikilla on omaan sukupuoleen liittyviä fantasioita: Seksiä puolin toisin. Biseksuaaliset fantasiat ja todellisuus" (Kunto Plus 1993: 32). Artikkelin yleisöksi oletetaan urheilusta ja terveydestä kiinnostuneet, heteroseksuaalit, aikuiset lukijat, jotka pitävät seksuaalisia vähemmistöjä kiehtovina.
Kunto Plus -lehden artikkelin kuvituksessa on pehmopornotunnelmaa
Artikkeli keskittyy löytämään vastauksen kysymykseen "mitä on biseksuaalisuus". Sen kuvitus luo kuitenkin eroottisen ja intiimin ilmapiirin. Artikkeli on kahden aukeaman mittainen, ja siinä on kaksi suurta kuvaa, joista ensimmäisessä kaksi alastonta naista hyväilee toisiaan. Toisessa kuvassa on alaston mies ja nainen. Huolimatta pehmopornotunnelmaisesta naisparikuvasta kaikki biseksuaalit, joista artikkelissa puhutaan, ovat miehiä. Jo artikkelin ingressi luo konfliktin:
Biseksuaalisuus on käsite joka jakaa asiantuntijoiden mielipiteet kahtia. Jotkut sanovat, että me kaikki olemme biseksuaalisia. Toiset taas väittävät, että biseksuaalisuutta ei ole olemassa. Yksi on varmaa: kumpaankin sukupuoleen liittyvät fantasiat ovat hyvin yleisiä. (Kunto Plus 1993: 32.)
Artikkeli kertoo, että suurimmalla osalla ihmisistä on samaa sukupuolta koskevia fantasioita ja vakuuttaa, että ne ovat tavallisia ja normaaleja, jopa kiihottavia, jos niitä käytetään viisaasti. Eroottissävyisillä kuvilla artikkeli tarjoaa lukijalle valmiin fantasian käytettäväksi. Biseksuaaleja ei kuitenkaan esitetä fantasioiden järkeviksi käyttäjiksi.
Vaikka artikkeli pyrkii antamaan objektiivisen ja neutraalin kuvan biseksuaalisuudesta viittaamalla erilaisiin näkökulmiin ja akateemisiin auktoriteetteihin, se luo silti vahvan kuvan biseksuaaleista kaksoiselämää viettävinä ihmisinä, jotka piiloutuvat avioliittoon. Asiantuntijoiden (seksologi Preben Hertoft, Sigmund Freud, Alfred Kinsey, seksuaaliterapeutti Anne Evans ja työryhmä Masters & Johnson) näkemykset korostuvat artikkelissa biseksuaalien subjektiivisten kokemusten puuttuessa lähes täysin. Seksuaaliset tunteet ja toiminnat esitetään biseksuaalisuuden olennaisiksi määrittäjiksi: biseksuaalisuutta ei kuvata identiteetiksi vaan erilaisten seksuaalisten toimintojen sarjaksi.
Kolmannen artikkelin on julkaissut Helsingin Sanomien Kuukausiliite otsikolla "Sekä että" tammikuussa 1997 (Hiltunen & Lähteenmäki 1997). Otsikon sanoista toinen on painettu punaisella ja toinen sinisellä. Artikkelissa on kolme biseksuaaliksi identifioituvan ihmisen haastattelua. Haastattelujen ohella artikkeli pohtii biseksuaalisuutta ja sen määritelmää neutraaliin sävyyn. Yleisöksi oletetaan tavallinen Helsingin Sanomien lukija: koulutettu, suvaitseva ja kaupunkilainen, mutta kuitenkin ei-biseksuaali.
Helsingin Kuukausiliitteen artikkelin kuvituksessa haastateltavat esiintyvävät omilla kasvoillaan
Kuukausiliitteen artikkeli on kuusisivuinen, ja siinä on kolme koko sivun värikuvaa haastatelluista biseksuaaleista. Se on ainoa käsittelemistäni artikkeleista, jossa biseksuaalit esiintyvät omilla nimillään ja kasvoillaan. Artikkeli pyrkii selittämään biseksuaalisuutta suurelle yleisölle neutraaliin ja opastavaan sävyyn, ja siinä viitataan viiteen eri asiantuntijaan (Sigmund Freud, C. G. Jung, Alfred Kinsey, Fritz Klein ja Suvi Ronkainen). Asiantuntijoiden rooli ei ole yhtä vahva kuin Kunto Plus -lehden artikkelissa: haastateltaville annetaan enemmän tilaa kuin asiantuntijoille.
"Biseksuaalisuus oli vain sitä, että tiedostaa sen, ja kirjoittaa sen, naputtelee: bee-ii, bi. Bi bi bi. Miettii, että mitähän tämä tarkoittaa ja sitten yhdistää sen itseensä." (Haastateltavan sitaatti, Hiltunen & Lähteenmäki 1997: 56.)
Artikkeli esittää identiteetin muovautuvaksi ja seksuaalisuuden monitulkintaiseksi. Tällaiset ajatukset olisivat olleet käsittämättömiä aiempina vuosikymmeninä ja kenties vielä 90-luvun alussakin.
Neljäs aineistoni teksti on julkaistu Turun ylioppilaslehden 7.5.1999 ilmestyneen numeron vakiokolumnina otsikolla "Wanna be bi?" (Lager 1999). Vakiokolumnin nimi on "Trendistä toiseen", ja se käsittelee nimensä mukaisesti erilaisia trendejä. Keväällä 1999 käsiteltävänä trendinä oli biseksuaalisuus ja yleisemmin kiinnostus seksuaalisiin vähemmistöihin. Kolumnin kohdeyleisönä ovat ensisijaisesti Turun yliopiston opiskelijat, joita puhutellaan suoraan ja joiden oletetaan olevan vapaamielisiä ja seksuaalisista vähemmistöistä kiinnostuneita.
Kolumni on noin sivun mittainen, ja siinä on mustavalkoinen kuva. Kuvassa kaksi pilakuvamaisesti piirrettyä lettipäistä tyttöä suukottaa toisiaan taustalla olevan väkijoukon katsellessa. Väkijoukosta on piirretty näkyviin vain silmiä. Kuvassa on tehostesanoina suukosta kuuluva "pusi" ja yleisön kommentit suukosta: "wow" ja "cool". Jutussa on haastatteluotteita, mutta haastateltavien nimet on muutettu.
Turun ylioppilaslehden kuvituksessa biseksuaalisuus muotoutuu humoristiseksi näytökseksi
Kolumnin lukijoiden oletetaan olevan heteroseksuaalisia, mutta pääasiassa suvaitsevia tai jopa wanna be bi -heteroseksuaaleja. Biseksuaalisuus esitetään opiskelijatrendiksi, jota noudattavat varsinkin tytöt.
Jokainen meistä on varmasti nähnyt toisiaan hipelöiviä ja suutelevia tyttöjä baareissa tai opiskelijabileissä. Poikien kohdalla bisekstailu ei ole niin julkista, vaan vitsin varjolla ja hyvässä humalassa päädytään kokeilemaan, miltä tuntuu ottaa suihin parhaalta kaverilta jatkobileissä. Kokeiluissa ei sinänsä ole mitään uutta, vaan olennaista on se, että niitä ei tyydytä pitämään vain omana tietonaan häpeän ja syyllisyyden tunteiden kourissa, vaan ne kerrotaan ulkomaailmalle tietoisena omasta trendikkyydestä. (Lager 1999: 21.)
Kolumni erottaa "oikean biseksuaalisuuden" ja wanna be -biseksuaalisuuden, jota käytetään vain oman trendikkyyden vahvistamiseen. Kolumni sekä tekee naurunalaiseksi trendikkäät wanna be -biseksuaalit että on huolestunut "oikeista biseksuaaleista", jotka voivat kärsiä, kun trendi on ohi. Teksti ei kuitenkaan selitä, kuinka erottaa "oikeat biseksuaalit" wanna beistä.
Tutkimusaineistoni viimeinen artikkeli on julkaistu vuoden 2000 alussa Ilta-Sanomien "Meno-Helsinki"-palstalla, joka listaa pääkaupungin yö- ja klubielämän tapahtumia ja trendejä. Artikkelin otsikko on "Nuoret tytöt kokeilevat rajojaan ja esittävät vaikkapa biseksuaalia. Sama maa, sama valuutta?" (Kolsi 2000: 24). Ilta-Sanomien kirjoitustyyli on räväkkää ja korostaa viihteellisyyttä. Lukijakunta on taustoiltaan vaihtelevaa, ja siten Ilta-Sanomien artikkelit ovat usein suoraviivaisia, kepeitä ja skandaalinomaisia. Tässä artikkelissa lukijakunta oletetaan heteroseksuaaliseksi, mutta muita selkeitä lukijakuntaoletuksia ei ole.
Artikkelin kuvituksena on piirretty värikuva tytöistä suutelemassa baarissa ja pojista katsomassa heitä virnistellen. Kuva ei ole pilakuvamainen, kuten Turun ylioppilaslehden jutussa, vaan hivenen eroottissävyinen. Juttu on yhden aukeaman mittainen.
Ilta-Sanomien artikkelin kuvan naishahmot ovat nuoria, hoikkia ja kauniita, ja yleinen tunnelma on eroottinen
Artikkelissa on kaksi osaa: laajemmassa osassa haastatellaan nuoria tyttöjä, jotka esiintyvät peitenimillä, ja sen kainalojutussa haastatellaan seksuaaliterapeuttia. Kainalojutulla on otsikko "Tutkija: biseksuaalisuus on trendi".
Biseksuaalisuus kuvataan artikkelissa ilmiöksi, joka on yleisin nuorten tyttöjen keskuudessa ja joka on luonteeltaan itsetehostusta ja jännityksen etsintää. Se määritellään vaiheeksi, joka kuuluu teini-ikään ja liittyy tyttöjen läheisiin ystävyyssuhteisiin toisten tyttöjen kanssa. Sanat "trendi" ja "trendikäs" ovat yleisimmät sanat, jotka artikkelissa liitetään biseksuaalisuuteen. Lause "biseksuaalisuus on trendi" esiintyy ensimmäisenä artikkelin otsikossa, ja ajatus biseksuaalisuuden trendikkyydestä toistuu artikkelissa viisi kertaa.
Kiinnostavaa kyllä, artikkeli ei pyri selittämään biseksuaalisuutta muuten kuin trendinä. Sanoja "lesbo" ja "biseksuaali" käytetään synonyymeinä joissakin osissa artikkelia, eikä biseksuaalisuuden ja lesbouden eroa tehdä selväksi:
- Yksi mun kaveri on oikeasti lesbo, muut ovat ainoastaan esittäneet sitä.
Saara, 19, on huomannut, että hyvin trendikäs puheenaihe tyttöjen keskuudessa on: "Olenko mä lesbo?"
- Tytöt ottavat mallia elokuvista ja mainoksista. Monissa vaatemainoksissahan on selvää lesbofiilistä.
- Ehkä bi-jutut ovat tapa hätkähdyttää.
(Kolsi 2000: 25.)
Biseksuaalisuuskirjoittelun näkökulmat
Artikkelien analyysissä erittelen niitä näkökulmia, joita käyttäen biseksuaalisuudesta kirjoitetaan. Yhdeksi yleisimmäksi näkökulmaksi osoittautui biseksuaalisuuden merkityksen selittäminen ja termin määrittely (1. Selittävä näkökulma). Toinen näkökulma keskittyy biseksuaalisuuteen liitettyihin ennakkoluuloihin ja stereotyyppeihin ja väittää niitä vääriksi (2. Puolustava näkökulma). Tämä näkökulma ilmenee useimmiten biseksuaalien haastatteluotteissa, mutta myös muualla. Usein biseksuaalisuuden selittäminen ja ennakkoluulojen torjuminen ovat yhteen liittyneitä: ennakkoluulojen kieltämistä käytetään biseksuaalisuuden määrittelyyn. Kolmas näkökulma on biseksuaalisuuden vähättely identiteettinä tai jopa sen olemassaolon kiistäminen (3. Vähättelevä näkökulma). Biseksuaalisuutta voidaan väittää trendiksi tai vaiheeksi ja samalla biseksuaalisuuden merkitys yksilön identiteettinä kielletään.
Selittävä, puolustava ja vähättelevä näkökulma ovat artikkeleiden selkeimmin rajattavat näkökulmat. Artikkeleissa ilmenee kuitenkin neljäskin näkökulma, joka toistuu harvakseltaan, mutta on selvästi erotettavissa edellä mainituista. Joissakin osissa artikkeleita biseksuaalisuutta eksotisoidaan ja erotisoidaan. Eksotisointi ei ole varsinaisesti biseksuaalisuuden merkityksen kieltämistä, vaan enemmänkin seksuaalisuuden merkityksen korostamista biseksuaalisuudessa tietyllä tirkistelevällä tavalla. Biseksuaalisuuden eksotisointi ei myöskään pyri stereotyyppien purkamiseen, vaan pikemminkin vahvistaa niitä. Siten neljänneksi näkökulmaksi nousee biseksuaalisuuden tarkastelu erotisoiden (4. Tirkistelevä näkökulma).
Näiden neljän näkökulman voidaan sanoa olevan diskursiivisia rakenteita, joiden avulla biseksuaalisuutta määritellään ja merkityksellistetään lehtiteksteissä. Näkökulmien risteytymistä ja yhdistelmistä muotoutuvat ne diskurssit, joita käyttämällä biseksuaali- suudesta puhutaan.
1. Selittävä näkökulma: Mitä on biseksuaalisuus?
Selittävää näkökulmaa luonnehtii neutraali sävy: biseksuaalisuus esitetään ilmiöksi, joka vaatii selittämistä ja objektiivista määrittämistä, jopa tieteellistä tutkimusta. Näkökulmaan sisältyy oletus, että biseksuaalisuus on uusi ja tuntematon ilmiö ja että tästä ilmiöstä täytyy levittää tietoa. Näkökulmassa viitataan sekä biseksuaalisuustutkimukseen että biseksuaalien kokemuksiin. Biseksuaalien ja tutkijoiden haastattelut alleviivaavat objektiivisuuden tuottamista.
Näkökulma luo kuvaa objektiivisuudesta ja neutraaliudesta. Subjektiiviset kokemukset liitetään yleensä yleistysten yhteyteen. Yleisimpiä ennakkoluuloja käsitellään kiihkottomasti. Ennakkoluuloja pohditaan, mutta niiden osoittaminen vääriksi ei ole välttämätöntä. Selittävä näkökulma luo monimuotoista biseksuaalisuutta, eivätkä ennakkoluulot ole olennaisia.
Vaikka näkökulma vaikuttaa luovan neutraalin ja objektiivisen kuvan biseksuaalisuudesta, se ei kyseenalaista selittämisen tarvetta. Tarve biseksuaalisuuden selittämiselle ja määrittämiselle on itsestään selvää. Lukijan ei oleteta tuntevan termiä "biseksuaalisuus", tai hänen oletetaan ainakin olevan epätietoinen siitä, mitä se "oikeasti" tarkoittaa.
Selittävä näkökulma kategorisoi biseksuaalisuutta voimakkaasti. Biseksuaalisuus ja biseksuaalinen identiteetti määrittyvät selkeästi, eikä tämä selkeä ja vahva biseksuaalisuuden kategoria salli identiteetin eikä seksuaalisuuden häilyvyyttä, vaikka aihetta voidaan muuten sivuta.
Tutkimassani artikkeliaineistossa selittävä näkökulma on esillä erityisesti silloin, kun biseksuaalisuutta kuvaillaan ja määritellään. Seta-lehden artikkelin tavoitteena on biseksuaalisuuden määrittely ja kuvaaminen sekä yleisimpien ennakkoluulojen hälventäminen. Siten selittävä näkökulma on artikkelissa hyvin näkyvä.
Toivomme, että keskustelu biseksuaalisuudesta siirtyisi jo pikkuhiljaa asiallisemmille linjoille. [- -] Jatkossa keskustelun pohjana voisi olla uudempi, ehkä parempikin määritelmä biseksuaalisuudesta. Tarjoamme sellaiseksi väitettä, että biseksuaali on henkilö, joka voi tuntea eroottista, seksuaalista, emotionaalista ja/tai sosiaalista vetoa kumpaa tahansa sukupuolta kohtaan. (Lähteenmäki & Vasama 1992: 23, kursiivi kirjoittajien.)
Myös Kunto Plus -lehden perusteema on biseksuaalisuuden selittäminen, mutta selittävä näkökulma on jossain määrin epäyhtenäinen. Artikkeli esittää kaksi ääripään näkemystä biseksuaalisuudesta: joko kaikki ovat biseksuaaleja tai sitten biseksuaalisuutta ei ole olemassakaan. Freud ja Kinsey ovat ensimmäiset asiantuntijat, joihin viitataan. Freudin idea polymorfisesta perverssiydestä ja Kinseyn seksuaalisen suuntautumisen asteikko annetaan todisteina käsityksestä, jonka mukaan kaikki ovat biseksuaalisia.
Artikkelissa huomautetaan, että biseksuaalinen toiminta ei välttämättä tarkoita varsinaista biseksuaalisuutta. Yksittäinen seksuaalinen kontakti samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa ei välttämättä tarkoita biseksuaalisuutta, mutta toistuvat kontaktit tarkoittavat. Esimerkkeinä annetaan kertomus kahdesta yksinäisestä ja humalaisesta sotilaasta kaukana tyttöystävistä sekä kertomus naimisissa olevasta miehestä, joka etsii miesprostituoituja rautatieasemalta. Esimerkeissä sotilaat eivät ole biseksuaaleja, mutta naimisissa oleva mies on. On kiintoisaa, että esimerkiksi "aidosta biseksuaalista" annetaan nimenomaan naimisissa oleva mies, joka ostaa seksiä.
Kunto Plus -lehden artikkeli ei anna suoraa vastausta kysymykseen "mitä biseksuaalisuus on", vaan viittaa useisiin eri auktoriteetteihin ja antaa lukijan löytää oman vastauksensa. Siten selittävä näkökulma ei ole yhtenäinen. Joka tapauksessa toistuvat viittaukset akateemisiin auktoriteetteihin alleviivaavat biseksuaalisuuden selittämisen ja määrittämisen tarvetta.
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ilmestyneessä artikkelissa selittävä näkökulma on vahva. Artikkeli huomauttaa, että biseksuaalisuus voi vaikuttaa kelluvalta sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka tuntee vetoa vain miehiin tai naisiin, mutta muistuttaa, että biseksuaaliset tunteet ovat hyvin tavallisia. Artikkeli erottaa biseksuaaliset tunteet ja biseksuaalisen identiteetin:
Jos ihminen tuntee, että mahdollisuus haluta sekä miestä että naista on pysyvä osa hänen elämäänsä ja persoonaansa, hänellä on biseksuaalinen identiteetti (Hiltunen & Lähteenmäki 1997: 51).
Tutkijahaastattelut vahvistavat selittävää näkökulmaa.
"Homous ja heterous rakentuvat samanlaisista tavoista luokitella halun kohteet. Vaikka ne ovat tavallaan vastakkaisia, molemmissa seksuaalisuus on ymmärretty juuri sukupuolen kautta. Bi-ihmisellekin kumppanin sukupuoli on tärkeä, mutta se ei ole keskeinen asia siinä miten hän määrittelee itsensä", sanoo Suvi Ronkainen, sosiaalipsykologi ja seksuaalisuuden tutkija Tampereen yliopistosta. (Hiltunen & Lähteenmäki 1997: 55.)
Turun ylioppilaslehden kolumnissa selittävää näkökulmaa käytetään vähän. Kolumni kuitenkin huomioi erilaisten seksuaalisten identiteettien ja roolien joustavuuden. Vaikka tutkijoita ei nimetä, vaikuttaa siltä, että Judith Butlerin ajatukset sukupuolen performatiivisuudesta ovat taustalla:
Joidenkin tutkijoiden mukaan nyky-yhteiskunnassa sukupuolinen suuntautuneisuus ja seksuaalisuuskin ovat kuitenkin vain pelkkiä rooleja, sellaisia identiteetin määrittäjiä, joilla voidaan leikitellä ja joita voidaan vaihtaa tilanteen mukaan. Wanna be -biseksuaalisuudessa ei kyse ole kuitenkaan aina edes leikittelystä seksuaalisella suuntautuneisuudella. Seksuaalisuudesta on tehty tyylikeino siinä missä pukeutumisesta, musiikkimausta tai ruokavaliostakin. (Lager 1999: 21.)
Kolumnissa määritellään biseksuaalisuus ensisijaisesti trendiksi ja vasta toissijaisesti identiteetiksi. Vaikka biseksuaalisuutta selitetään seksuaalisuuden joustavuuden kautta, trendikkyyden tavoittelu on kolumnissa tärkeämpi biseksuaalisuuden selitystapa.
Ilta-Sanomien artikkelissa selittävää näkökulmaa ei käytetä juuri ollenkaan. Ensisijaisesti se näkyy artikkelin kainalojutussa, jossa on haastateltu seksuaaliterapeutti Anu Suomelaa. Biseksuaalisuus selittyy yksinkertaisesti trendikkyytenä tai vaiheena seksuaalisuuden kehityksessä. Siten selittävä näkökulma on artikkelissa läsnä, mutta se typistyy kuitenkin vähätteleväksi näkökulmaksi, jossa biseksuaalisuus onkin vaihe tai trendi, ei aito identiteetti.
Anu Suomela on havainnut, että myös suomalaiset tytöt ovat alkaneet pitää biseksuaalisuutta jonkinlaisena trendinä. Miksi?
- Nuoret voivat kokea biseksuaalisuuden jännittävänä lisänä omaan persoonallisuuteen. Tytöille on tyypillistä jo murkkuiässä, että heillä on yksi bestis. Näissä kaveruussuhteissa voi olla myös seksuaalisia piirteitä.
- Usein kyse on kuitenkin enemmän pelkästä trendistä. Onkohan siitä sitten mitään haittaakaan, Suomela heittää.(Kolsi 2000: 24.)
Terapeutti huomauttaa, että nuorten ihmisten on hyvä nähdä, että erilaiset seksuaalisuudet ovat mahdollisia. Nämä "nuoret ihmiset" ovat tekstissä kuitenkin ilmiselvästi heteroseksuaalisia.
2. Puolustava näkökulma: Unohtakaa typerät ennakkoluulot!
Puolustava näkökulma keskittyy biseksuaalisuuden puolustamiseen sekä todistelemaan ennakkoluuloja ja stereotypioita vääriksi. Näkökulmassa voi olla aggressiivinen sävy. Biseksuaalit kuvataan ennakkoluulojen uhreiksi, ja ennakkoluulojen vääriksi todistamista pidetään olennaisena. Puolustava näkökulma pyrkii myös aktiivisesti luomaan positiivista biseksuaalista identiteettiä ennakkoluulojen vastapainoksi.
Näkökulma ei väitä olevansa objektiivinen eikä varsinaisesti pyri siihen: se voi käyttää ironisoivaa, naurettavaksi tekevää tai jotain muuta retorista tekniikkaa puolustaakseen biseksuaaleja vihamielistä maailmaa vastaan. Myös välimerkkejä, kuten lainausmerkkejä, huutomerkkejä ja kursiivia, voidaan käyttää ennakkoluulojen naurettavuuden korostamiseen. Näkökulmassa käytetään usein tunteenomaista kielenkäyttöä, ja kiukun, turhautumisen ja huvittumisen tunteet tuodaan selvästi esiin. Tunteenomainen kielenkäyttö on väline, jolla pyritään vaikuttamaan lukijaan ja saamaan hänet tuntemaan sympatiaa biseksuaaleja kohtaan.
Puolustava näkökulma on näkyvin silloin, kun artikkelin kirjoittaja tai haastateltava on biseksuaali tai jos näkökulma tekstissä on biseksuaalin, sekä silloin, kun puhutaan ennakkoluuloista. Biseksuaalien oletetaan olevan aina ennakkoluulojen kanssa kamppailevia ja ei-biseksuaalien automaattisesti ennakkoluuloisia.
Puolustava näkökulma vaikuttaa kategorisoivan biseksuaalisuutta, esittävän sen homo- ja heteroseksuaalisuudesta erilliseksi identiteetiksi. Ennakkoluuloja murskataan, eikä diskurssissa ole tilaa biseksuaaleille, jotka voisivat toimia stereotyyppien tai ennakkoluulojen mukaan. Puolustava näkökulma piirtää biseksuaalit yksiavioisiksi, uskollisiksi ja suvaitseviksi ja vähättelee seksuaalisuuden merkitystä biseksuaalisuudessa.
Seta-lehdessä julkaistun artikkelin perusnäkökulma on puolustava, sävyltään jopa vihainen. Kirjoittajat haluavat paljastaa ennakkoluulot ja tuhota ne ironisoimalla niitä. Ironinen sävy on erityisen selvä seuraavassa sitaatissa:
Suhde biseksuaalin kanssa on raastava, ehkä peräti mahdoton, koska hän on joka hetki raivokkaiden viettiensä vallassa sekä kyvytön minkäänlaiseen uskollisuuteen. Hän on jatkuvasti vaaravyöhykkeessä, kun lähellä on joku 37:n celsiusasteen lämpöinen liikkuva olento. (Lähteenmäki & Vasama 1992: 23.)
Ennakkoluulojen ja syrjinnän aiheuttama kiukku on selvästi näkyvissä, ja kiukkua käytetään yhtenä puolustavan näkökulman korostajana:
Tässä vaiheessa viimeistään alkaa harmittaa. On aika vaikea olettaa tulevansa vakavasti otetuksi, jos oma identiteetti on muiden silmissä epäkypsä ja häilyvä. (Lähteenmäki & Vasama 1992: 23.)
Sävy kuitenkin muuttuu neutraalimmaksi ja objektiivisemmaksi, kun uusi biseksuaalisuuden määritelmä esitellään. Selittävä näkökulma otetaan käyttöön artikkelin loppukappaleissa, joissa kuvaillaan biseksuaalien kokemuksia ja uutta määritelmää. Artikkeli käyttää puolustavaa näkökulmaa saadakseen lukijan suhtautumaan biseksuaaleihin myötätuntoisesti ja valistaa sitten lukijaa biseksuaalisuuden "todellisesta luonteesta" selittävää näkökulmaa käyttäen.
Kunto Plus -lehdessä ovat läsnä sekä puolustava että vähättelevä näkökulma. Tanskalaisseksologi Hertoftin ajatus biseksuaalisuudesta hyödyttömänä terminä käyttää vähättelevää näkökulmaa, kun taas psykologi Evansin ajatukset heijastelevat puolustavaa näkökulmaa. Artikkeli ei kuitenkaan painota kumpaakaan näkökulmaa. Seuraavassa sitaatissa puolustava näkökulma on kaikkein selvin:
Monesti niiden ihmisten, jotka tuntevat olevansa biseksuaaleja, on vielä vaikeampi kertoa ympäristölle rakkauselämästään kuin homoseksuaalien. Biseksuaalisuus närkästyttää luultavasti eniten siksi, että kyseisiä henkilöitä pidetään irrallisten suhteiden harrastajina - ihmiset siis kuvittelevat, että biseksuaali voi kiinnostua kenestä hyvänsä, sanoo amerikkalainen psykologi Anne Evans. (Kunto Plus 1993: 35.)
Sitaatissa biseksuaalit esitetään ennakkoluulojen uhreiksi ja sanavalinnalla "ihmiset siis kuvittelevat, että biseksuaali voi kiinnostua kenestä hyvänsä" painotetaan sitä, että kyse on pelkästä stereotyyppisestä kuvitelmasta eikä biseksuaalien todellisesta käyttäytymistavasta.
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkelissa puolustavaa näkökulmaa käytetään käsiteltäessä ennakkoluuloja, mutta artikkelin perussävy on niin neutraali, että puolustavan näkökulman säikeet ovat kietoutuneet selittävään näkökulmaan. Puolustava näkökulma on näkyvissä joissakin kohdin lainausmerkkien käytössä:
Tuon ajan psykologit pitivät bi- ja homoseksuaalisuutta sinänsä luonnollisina piirteinä, mutta katsoivat niiden olevan vain vaiheita matkalla "kypsään" tunne-elämään, heteroseksuaalisuuteen. (Hiltunen & Lähteenmäki 1997: 52.)
Myös jotkut haastatteluotteet käyttävät puolustavaa diskurssia. Sitaatti Kleinilta kuvaa biseksuaalit suvaitsevammiksi ja monimuotoisuutta hyväksyvämmiksi kuin homo- ja heteroseksuaalit, mikä on merkki pyrkimyksestä luoda positiivista biseksuaalista identiteettikuvaa.
Bi-ihmisille kehittyy usein tavallista parempi monimielisyyden, moniselitteisyyden taju, Fritz Klein sanoo. "Bi-ihmiset antavat helpommin tilaa erilaisuudelle, kaikenlaisille ihmisille, toisin kuin heterot ja homot. Bi-piireissä saa olla sekä että ja vielä muuttuvainen." (Hiltunen & Lähteenmäki 1997: 55, kursiivi kirjoittajien.)
Turun ylioppilaslehden kolumni on kiinnostava sekoitus vähättelevää ja puolustavaa näkökulmaa. Kolumni väittää biseksuaalisuuden olevan trendikästä. Trendikkyyden korostaminen on selkeästi osa vähättelevää näkökulmaa, jossa biseksuaalisuuden merkitys mitätöidään pelkäksi trendiksi ja biseksuaalisuus identiteettinä kielletään.
Kolumni kuitenkin päättyy huoleen "oikean biseksuaalisuuden" puolesta. "Oikean biseksuaalisuuden" pelätään artikkelissa kärsivän trendin päättyessä. Kolumni tekee eron "oikean biseksuaalisuuden" ja "wanna be -biseksuaalisuuden" välille, muttei määrittele eroa selkeästi - ellei sitten ero ole määritettävissä seksuaalisiksi teoiksi, kuten voisi päätellä seuraavasta sitaatista:
Olkoon biseksuaalisuuden muodikkuuden syy mikä tahansa, wanna be -biseksuaalisuudella ja "oikealla" biseksuaalisuudella ei tuntuisi olevan paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Kaikki biseksuaalilta näyttävät tai niin toimivat eivät ole edes aikeissa mennä sänkyyn saman sukupuolen kanssa, saati seurustella. (Lager 1999: 21.)
Kiinnostavaa kyllä, kolumni käsittelee biseksuaalisuuden trendikkyyden ennakkoluuloa nimenomaan puolustavan näkökulman kautta. Aluksi kolumni esittää biseksuaalisuuden opiskelijatrendiksi toistaen ennakkoluuloa, jonka mukaan biseksuaalisuus on pelkkä muotioikku. Myöhemmin kolumnissa kuitenkin mietitään "oikeiden biseksuaalien" kohtaloa, kun trendi on ohi.
Äkkipäätä ajateltuna biseksuaalisuuden trendikkäänä pitäminen voisi johtaa suvaitsevaisempaan, erilaisia seksuaalisuuksia sallivaan yhteiskuntaan. Mutta jos sitä käytetään vain tyylikeinona, muuttaako se asenteita todella? Vai unohtuuko sallivuus jossain vaiheessa kaappiin kuin leveä, muodista mennyt kravatti? (Lager 1999: 21.)
3. Vähättelevä näkökulma: Biseksuaalisuutta ei ole olemassa
Vähättelevä näkökulma selittää biseksuaalisuuden seksuaalisen kehityksen vaiheeksi, trendiksi, kokeiluksi - jopa olemattomaksi. Tässä näkökulmassa biseksuaalisuutta ei pidetä seksuaalisena identiteettinä, vaan turhana muotisanana, joka on otettu käyttöön. Näkökulma tukee seksuaalisuuden ja sukupuolen dikotomista mallia, jossa homo- ja hetero- seksuaalisuuden, mieheyden ja naiseuden väliset rajat ovat selvät.
Näkökulma on selkein esiteltäessä konservatiivisia näkemyksiä seksuaalisuudesta kaksinapaisena järjestelmänä, jossa biseksuaalisuudelle ei ole tilaa. Näkökulma on läsnä myös näkemyksissä, joissa biseksuaalisuutta luonnehditaan trendiksi. Erityisesti 1990-luvun lopulle ajoittuvissa artikkeleissa biseksuaalisuuden trendikkyyttä korostetaan. Ajatus ei kuitenkaan välttämättä sisällä samaa perusolettamusta biseksuaalisuuden olemattomuudesta kuin konservatiiviset dikotomiset näkemykset. Vähättelevää näkökulmaa voidaan käyttää biseksuaalisuuden trendikkyyttä kuvattaessa niin, että sen olemassaolo myönnetään, mutta vähätellään sitä trendiluonteisena.
Vähättelevä näkökulma voi käyttää naurettavaksi tekevää tai aggressiivista sävyä tai jopa kevyttä ja humoristista sävyä. Biseksuaalisuuden olemattomuutta voidaan painottaa vahvastikin. Näkökulmassa kuitenkin pyritään objektiiviseen sävyyn, sillä objektiivisuus vahvistaa keskeisen ajatuksen biseksuaalisuudesta olemattomana tai epäuskottavana ilmiönä. Vähättelevä näkökulma ei anna biseksuaaleille mahdollisuutta omaan ääneen - biseksuaalisuuden olemassaolon kieltäminen myös kieltää biseksuaalien äänen.
Kunto Plus -lehden artikkelissa vähättelevä ja puolustava näkökulma vuorottelevat. Vähättelevä näkökulma on viiltävän selkeä tanskalaisen seksologi Hertoftin ajatuksissa biseksuaalisuudesta:
Biseksuaalisuudesta on tullut muotisana. En usko että olen koskaan tavannut todella biseksuaalista ihmistä. Kokemukseni osoittaa, että riittävän tiedon avulla on mahdol- lista määrittää, onko ihminen homo- vai heteroseksuaalinen. Biseksuaalisuus on sen tähden tarpeeton käsite, sanoo Preben Hertoft. (Kunto Plus 1993: 32.)
Turun ylioppilaslehden kolumni kuvaa opiskelijoita ihmisiksi, jotka ihailevat seksuaalisia vähemmistöjä ja venyttävät seksuaalisia rajojaan. Seksuaalisten kokemusten samaa sukupuolta olevan kanssa kerrotaan olevan trendikäs juttu, josta voi kertoa kavereille todistaakseen omaa erikoisuuttaan. Samalla biseksuaalisuus pelkistyy trendiksi, erikoisuuden tavoitteluksi, kokeilunhaluksi ja oman suvaitsevuuden todisteluksi.
Miksi biseksuaalisuus on sitten jälleen trendikästä? Osasyy saattaa löytyä 70-luku-retroilusta, mutta se tuskin riittää koko selitykseksi. Yksi syy saattaa löytyä juuri vallitsevan kulttuurin suvaitsemattomuudesta ja konservatiivisuudesta, josta halutaan erottua. Biseksuaalisuuden avulla voidaan korostaa omaa vapaamielisyyttä ja seksuaalista suvaitsevaisuutta. Janne puolestaan uskoo syyn löytyvän kokeilunhalusta. (Lager 1999: 21.)
Kolumnin näkökulma kuitenkin heittelehtii. Toisaalta biseksuaalisuudesta kirjoitetaan vähätellen ja se leimataan opiskelijatrendiksi, toisaalta esitetään huoli "oikeasta biseksuaalisuudesta", joka saattaa kärsiä trendistä. Tekstissä on selvä ristiriita sen suhteen, että biseksuaalisuus merkitään pääosin trendiksi, mutta muistetaan myös biseksuaalisuus mahdollisena identiteettinä. Ristiriita on tarkoituksellinen, eikä sitä pyritä tekstissä purkamaan.
Ilta-Sanomien artikkelissa vähättelevä näkökulma on kaikkein selkein. Biseksuaalisuus määritellään trendiksi, seksuaalisen kehityksen vaiheeksi tai seikkailunhaluksi. Biseksuaalisia kokemuksia kuvataan myönteisiksi, mutta biseksuaalisuuden merkitystä identiteettinä vähätellään. Biseksuaalisuuden trendikkyyttä toistellaan artikkelissa uudelleen ja uudelleen. Trendikkyys merkitsee myös ohimenevyyttä: trendit vaihtuvat kaiken aikaa ja siten biseksuaalisuuttakaan ei voida pitää todellisena identiteettinä.
Tyttöjen haastattelut korostavat trendikkyyttä. Artikkelin haastatteluosuus alkaa sitaattien sarjalla, joissa trendikkyys mainitaan kaksi kertaa samassa kappaleessa:
- Bailuissa tytöt halailevat ja pussailevat keskenään, jotta muut luulisivat, että siinä on jotakin sellaista, Anni, 17, kertoo. Biseksuaalisuus on monien tyttöjen mielestä trendikästä, vaikkei se oikeasti kolahtaisi. [- -]
- Jotkut kokeilevat ihan oikeasti lesboilua, mutta useimmat vain puhuvat siitä. Miksi ihmeessä?
- Se nyt vain on trendikästä, vähän niinkuin homoravintoloissa bailaaminen, Anni vastaa. (Kolsi 2000: 25.)
Myös seksuaaliterapeutin haastattelussa biseksuaalisuuden merkitystä vähätellään. Se selitetään jälleen trendiksi ja nuorten tyttöjen kehitysvaiheeksi. Biseksuaalisuus leimataan merkityksettömäksi asiantuntijalausunnon avulla.
4. Tirkistelevä näkökulma: Mutta mitä ne tekee sängyssä?
Tirkistelevä näkökulma eksotisoi ja erotisoi biseksuaalisuutta ja kuvaa sen jännittäväksi ja kiihottavaksi. Tirkistelevä näkökulma myös antaa biseksuaalisuudelle intiimin ja tabunomaisen sävyn, ikään kuin pelkkä siitä puhuminen olisi rohkeaa ja sensaatiomaista. Näkökulman mukaan biseksuaalisuus on jännittävä seikkailu.
Tirkistelevä näkökulma katsoo biseksuaalisuutta etäältä eikä pohdi biseksuaalien arkielämää tai biseksuaalina elämisen kokemusta. Tirkistelevä näkökulma korostaa seksuaalisuuden osuutta biseksuaalisuudessa. Näkökulma on näkyvin silloin, kun biseksuaalien seksielämää kuvaillaan tai pohditaan. Identiteettikysymyksiä ei näkökulmassa käsitellä lainkaan.
Näkökulma myös painottaa näkyvyyden merkitystä biseksuaalisuudessa. Tirkistelevästä näkökulmasta katsottuna biseksuaalisuus on näytös, joka on tarkoitettu nähtäväksi. Biseksuaalisuudella ei ole merkitystä, jos sitä ei nähdä. Lukijan - jonka oletetaan olevan heteroseksuaalinen - viihdyttäminen on tärkein päämäärä; näkökulma käyttää biseksuaalisuutta tuottaakseen mielihyvää lukijalle.
Kunto Plus -lehden artikkelissa tirkistelevä näkökulma on vahvasti läsnä, ja kuvituksen valinta korostaa tirkistelevyyttä. Vaikka artikkeli yrittääkin selittää biseksuaalisuutta neutraalisti ja objektiivisesti, se myös kuvailee biseksuaalisuuden kiihottavaksi tabuksi ja biseksuaalit kaksoiselämää viettäviksi seikkailijoiksi. Biseksuaalina elämisen oletetaan olevan vaikeaa, mutta biseksuaaliset fantasiat kuvataan tavallisen heteroseksuaalisen elämän jännittäviksi mausteiksi. Artikkeli väittää, että suurimmalla osalla ihmisiä on fantasioita omasta sukupuolesta ja todistaa, että ne ovat yleisiä ja tavallisia, jopa kiihottavia, jos niitä käytetään järkevästi. Kuvilla alastomista naisista yhdessä ja miehen kanssa artikkeli jopa tarjoaa valmiin fantasian lukijoiden käytettäväksi.
Artikkeli esittää biseksuaalisuuden vaikeaksi ilmiöksi, jota eivät kunnolla ymmärrä tutkijat sen enempää kuin biseksuaalit itsekään. Biseksuaalisuus on artikkelissa sekä jännittävää että hieman pelottavaa.
Oletko joskus eroottisen unen nähtyäsi herännyt yllättyneenä, koska partnerisi olikin toista sukupuolta kuin ne henkilöt joihin tavallisesti ihastut? Se on aivan tavallista eikä se ole välttämättä merkki biseksuaalisuudesta. [- -] Biseksuaalisuus on tähän asti ollut jyrkkä tabu ihmisten keskuudessa. Heteroseksuaalit ovat pitäneet biseksuaaleja hillittöminä, poikkeavina ihmisinä ja homoseksuaalit puolestaan petturimaisina homoina, jotka eivät uskalla täysin elää luontonsa mukaan. (Kunto Plus 1993: 32.)
Myös Turun ylioppilaslehden kolumnissa on jälkiä tirkistelevästä näkökulmasta. Kahdessa haastattelusitaatissa biseksuaalisuutta kuvataan ilmiöksi, jolla täytyy olla katsojia - ilmiöksi, joka on enemmän näytös kuin identiteetti.
- Multa ja mun parhaalta kaverilta on usein tultu kysymään, että seurustellaanko me, sillä meistä on mukava pussailla ja kaulailla baareissa. En mä oikein tiedä, mistä siinä lääppimisessä on kysymys. Kai se on sekä omien että toisten rajojen testaamista. Ehkä se on myös yksi tapa shokeerata baarissa. Ja nimenomaan se tapahtuu aina julkisesti, ei me koskaan kahdestaan ruveta hipelöimään toisiamme, Ulla tunnustaa. (Lager 1999: 21.)
Myös kolumnin kuva, jossa kaksi tyttöä pussaa tuijottavan yleisön edessä, heijastaa tirkistelevää näkökulmaa. Nämä viittaukset antavat biseksuaalisuudelle ekshibitionistisen luonteen, mutta tirkistelevä näkökulma ei ole muuten selkeästi näkyvillä. Ilta-Sanomien artikkelissa on vahva tirkistelevä näkökulma. Biseksuaalisesti käyttäytyvien nuorten tyttöjen sanotaan etsivän seikkailua ja jännitystä elämäänsä. Biseksuaalisuus esitetään ilmiöksi, jonka päätarkoitus on herättää huomiota. Artikkelissa käytetty kuva alleviivaa tätä: kaksi suutelevaa tyttöä tarjoaa fantasioitavaa heitä katsoville (heteroseksuaalisille) pojille.
Biseksuaalisuus on artikkelissa jotakin, minkä täytyy näkyä. Tytöt suutelevat toisiaan baareissa ja juhlissa ja käyvät homoyökerhoissa tullakseen nähdyiksi. Biseksuaalisuus on artikkelissa näytelmä, jossa näyttelevät nuoret trendikkäät tytöt ja jonka katsojina ovat pojat ja muut (vähemmän trendikkäät?) tytöt. Artikkelissa biseksuaalisuutta ei ole, ellei sitä esitetä.
- Koulussa jotkut tytöt väittävät olevansa biseksuaaleja, mutta eivät ne sitä oikeasti olleet. Jos joku huomaa olevansa erilainen, tuskinpa se siitä puhuu. (Kolsi 2000: 25.)
On kuitenkin muistettava, että Ilta-Sanomat on muutenkin linjaltaan viihteellinen sanomalehti, ja tirkistelevä näkökulma voi korostua tämän vuoksi. Ilta-Sanomat ei pyri olemaan neutraali eikä objektiivinen tiedonlähde, vaan nimenomaan viihdyke.
Näkökulmien mosaiikki
Biseksuaalisuus määrittyy teksteissä niin tuntemattomaksi ilmiöksi, että sen selittäminen koetaan välttämättömäksi. Tutkimusaineistoni kolmen ensimmäisen artikkelin pääteemana onkin nimenomaan biseksuaalisuuden selittäminen ja määrittely. Selittävän näkökulman fragmentteja on nähtävissä myös muissa artikkeleissa.
Puolustava ja vähättelevä näkökulma ovat kaikkein vastakkaisimmat näkökulmat, ja niissä valtarakennelmat ovat selkeimmin nähtävissä. Vähättelevässä näkökulmassa ajatuksia biseksuaalisuudesta trendinä tai vaiheena korostetaan; puolustava näkökulma keskittyy ennakkoluulojen murskaamiseen, mutta ei biseksuaalien arkielämään eikä elämäntilanteisiin. Jos vaihtuvat seksikumppanit ja biseksuaalisuus trendinä ovat murskattavia ennakkoluuloja "oikeiden biseksuaalien" ollessa monogaamisia ja identiteetiltään vahvo- ja, se myös rajoittaa ihmisten kokemusmaailmaa. Vähättelevä ja puolustava näkökulma näyttävät olevan saman kolikon kääntöpuolia: vähättelevä näkökulma luo puolustavaa asennetta, joka puolestaan voi vahvistaa vähättelevää sävyä.
Tutkimieni artikkeleiden kuvituksissa painottuu nimenomaan naisten välinen läheisyys: neljästä kuvitetusta artikkelista kolmeen on valittu naispari suutelemassa tai hyväilemässä toisiaan. Visuaalisesti biseksuaalisuuden kuvitus siis toistaa pornografista kuvastoa, jossa ei-heteroseksuaalisuus saa näyttäytyä naisten välisenä läheisyytenä, mutta jossa miesten välinen seksuaalisuus on näkymätöntä.
Tutkimusaineistoni artikkelit toistivat joitakin keskeisiä biseksuaalisuuteen liitettyjä ennakkoluuloja kuten ennakkoluuloa biseksuaalisuudesta vaiheena tai muoti-ilmiönä (vrt. Kangasvuo 2001). Merkillepantavinta artikkeleissa oli kuitenkin se, kuinka voimakas oli pyrkimys selittää biseksuaalisuutta. Selittämisen tarve heijastaakin sitä hämmennystä, jota seksuaalisten dikotomioiden ulkopuolelle asettuva biseksuaalisuus aiheuttaa. Selittämisen kautta biseksuaalisuus tehdään ymmärrettäväksi ja asetetaan osaksi suomalaista sukupuolijärjestelmää.
Viitteet
1. Suomessa samansukupuolinen haureus poistettiin rikoslaista vuonna 1971. Lakiin kuitenkin kirjattiin ns. kehotuskieltopykälä, joka kielsi julkisen kehottamisen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuden harjoittamiseen. Ajatuksena oli, että huolimatta dekriminalisoinnista homoseksuaalisuutta ei tulisi esittää normaaliksi eikä hyväksyttäväksi elämäntavaksi, vaan ilmiön sairaalloista poikkeavuutta tulisi korostaa lain perusteluissa. Kehotuskieltopykälä johti syytetoimiin kolmesti lain voimassaoloaikana. Syytetoimien tuloksena itsesensuuri jatkui Yleisradion sisällä pari vuosikymmentä; asiallista faktatietoakaan ei homoseksuaalisuudesta uskallettu antaa. Sama itsesensuuri koski myös muita suomalaisia tiedotusvälineitä. (Stålström 1997: 252-258; Månsson 1984: 337, 340-343.) 15.6.1998 eduskunnan hyväksymässä rikoslain osauudistuksessa kehotuskieltopykälä poistettiin rikoslaista (Z 1998: 6).
2. Analyysityöni taustalla ovat kriittisen diskurssianalyysin kehittäjän Norman Fairclough'n (1997) ajatukset tekstien ideologioista ja valtasuhteista. Valta on yhteiskunnassa epätasaisesti jakautunut, ja diskurssit uusintavat tätä valtaa. Ne eivät välttämättä ole tietoisesti tuotettuja ja tulkittuja, mutta olennaista on, että ne ovat yhteisön jäsenten tunnistettavissa. Niihin viittaamalla ja niitä käyttämällä yksilöt ja tekstit paikantuvat sosiokulttuurisessa kentässä. Esimerkiksi sanomalla olevansa biseksuaali ihminen paikantuu hetero- ja homoseksuaalisuuden ulkopuolelle, ja viestintätilanteen mukaan puheen kohteena oleva biseksuaalisuus voi määrittyä trendiksi, synkäksi salaisuudeksi, geneettiseksi faktaksi tai vaikkapa vitsiksi.
3. Kunto Plus on terveys- ja urheilulehti, jossa on myös psykologiaa, seksiä ja ihmissuhteita käsitteleviä artikkeleita. Lehteä julkaisee Bonniers Publishing, ja se ilmestyy Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. On varsin mahdollista, että sama artikkeli on julkaistu kaikissa Skandinavian maissa yhtä aikaa.
Tutkimusaineisto
Hiltunen, Pekka & Lähteenmäki, Miira 1997: Sekä että. - Helsingin Sanomien Kuukausiliite 21.1.1997.
Kolsi, Eeva-Kaarina 2000: Nuoret tytöt kokeilevat rajojaan ja esittävät vaikkapa biseksuaalia. Sama maa, sama valuutta? Tutkija: Biseksuaalisuus on trendi. - Ilta-Sanomat 21.1.2000.
Kunto Plus 1993: Kaikilla on omaan sukupuoleen liittyviä fantasioita: Seksiä puolin toisin. Biseksuaaliset fantasiat ja todellisuus. - Kunto Plus 7/1993.
Lähteenmäki, Leila & Vasama, Aurora 1992: Epäluotettavat biseksuaalit. - Seta-lehti 2/1992.
Lager, Maria 1999: Trendistä toiseen. Wanna be bi? - Turun ylioppilaslehti 13/1999. 7.5.1999[0].
Lähteet
Butler, Judith 1993: Bodies that Matter, on the Discursive Limits of Sex. London - New York: Routledge.
Charpentier, Sari 2001: Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesbo- ja homoliittokeskustelussa. Nykykulttuurin tutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto.
Fairclough, Norman 1995/1997: Miten media puhuu. (Media discourse). Suom. Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Tampere: Vastapaino.
Haasjoki, Pauliina 2003: Yliviivattuna syntynyt nimi - biseksuaalisuus luettuna ja lukemattomana. - Naistutkimus-Kvinnoforskning 1/2003.
Herkman, Juha 2002: Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Tampere: Vastapaino.
Juvonen, Tuula 2004: Nyt se näkyy, nyt taas ei. Heteronormatiivisuus ja homoseksuaalisuuden esillepano Helsingin Sanomissa. - Tiedotustutkimus 2/2004.
Kangasvuo, Jenny 2001: Vapautta, kärsimystä ja mahtava etuoikeus. Suomalaisten biseksuaalien määrittelyt biseksuaalisuudesta kulttuurimalliteorian avulla tarkasteltuina. Kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielma. Taideaineiden ja antropologian laitos. Oulun yliopisto.
Månsson, Ulf 1984: Synti, rikos, ihmisoikeus - oikeustaistelun historiaa ja nykypäivää. Teoksessa Rakkauden monet kasvot. Homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Toim. Kai Sievers ja Olli Stålström. Helsinki: Weilin+Göös.
Rossi, Leena-Maija 2003: Heterotehdas. Televisiomainonta sukupuolituotantona. Helsinki: Gaudeamus.
Stålström, Olli 1997: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Helsinki: Gaudeamus.
Z 1998: Seksi sallitaan 16-vuotiaille, kehotuskielto jää historiaan. - Z 4/1998. Vaasa, Helsinki: Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry.