Kotina tyhjyys ja tähdet

Tero Niemen ja Anne Salmisen esikoisteos on väkevä kertomus suurista etäisyyksistä ja elämän pienuudesta.

Nimbus on bioteknologinen ihme, käytännössä kuolematon olento, joka voi herätä tallenteista uudestaan ja uudestaan. Silti hän on vastustamattoman inhimillinen pelätessään pimeää, surressaan läheisiään ja kaivatessaan kotiin. Nimbus matkustaa valovuosien mittaisia matkoja uinuen, tekee laajoja kaaria ja palaa jälleen paikkoihin, joista on tuhansia vuosia aiemmin lähtenyt.

Tarinaa leimaa syklisyys; Nimbuksen pitkä matka mahdollistaa sen, että hän näkee sekä tulevaisuuden että menneisyyden. Neljästä eloonjääneestä tulee sukupolvien aikana kahdeksanmiljoonainen kansa, pienestä pajasta valtion omistava suuryritys. Nimbus on ainoa, joka voi lähteä ja palata, nähdä ajan jäljet. Loputon matka on paitsi seikkailu, myös taakka. Vähitellen alkaa tuntua siltä kuin juuri Nimbus kantaisi muistoa siitä, mitä on ihmisyys, kun ilmeettömät suuryritykset ottavat tarinassa oman roolinsa.

Niemi ja Salminen ovat voittaneet sekä Portti-sf-novellikilpailun kahdella novellilla että Atorox-palkinnon, joka annetaan vuoden parhaalle sf-novellille. Portin voittonovelli sisältyy esikoisteokseen, mutta toiseksi tullut novelli ei. Nimbus ja tähdet ei kuitenkaan ole novellikokoelma, kuten voisi luulla sen perusteella, että yksi kirjan luvuista on voittanut novellikilpailun. Niemi ja Salminen ovat kehittäneet päähenkilönsä ympärille vivahteikkaan maailmankaikkeuden, josta yksittäinen novelli antaa vain välähdyksen. Parhaiten Niemen ja Salmisen tarina toimiikin yhtenäisenä kertomuksena. Nimbus ja tähdet on romaani, jonka alkuosa kutoutuu tarinoista, jotka tarjoavat eri näkökulmia maailmankaikkeuteen ja loppuosa yhtenäisemmästä kertomuksesta, joka sitoo tarinan yhteen.

Joitakin lankoja jää härnäävästi kuitenkin irralleen. Tarinan perusteema on loputon etsintä, jossa viimein matkasta itsestään tulee päämäärä. Tarina ei rakennu kronologisesti, sillä juonijatkumoa tärkeämpää ovat maailmankaikkeuden kokoiset kysymykset. Mikä tekee yksilöstä yksilön? Voiko muistiin luottaa? Miksi kiintyä mihinkään, kun kaikesta on kuitenkin luovuttava ennemmin tai myöhemmin? Nimbus ja tähdet ei anna vastauksia, vaan toteaa, että kaikelle ei aina tarvitse ollakaan selitystä.

Vaikka Nimbuksella ei olekaan vastauksia eikä selityksiä, hänellä on kuitenkin oma perimmäinen totuutensa: "Vapauksista kaikkein suurin on oma mitättömyys maailmankaikkeuden edessä."