Suurten silmien takana - animen naiskuva

Merimiespukuisia koulutyttöjä? Etupainoisia viettelijättäriä? Pahoja, seksikkäitä noitia? Keitä ovatkaan animen naiset ja mitä he tekevät? Puheenvuorossa pohditaan sitä, millaisen tilan naiset saavat animessa ja millaisen tilan naiset voivat animessa ottaa.

Taustakatsaus - japanilaisen naisen asema

Alkukuva sarjasta Angel Sanctuary

Animea ja mangaa tuotetaan Japanissa valtavasti. Erityisesti mangan kohdalla voidaan väittää, että lähes kaikki japanilaiset joutuvat jollakin tavoin tekemisiin mangan kanssa. Siksi ei ole yhdentekevää millaisen kuvan anime ja manga naisesta luovat. Animen naiskuvan kautta - niin kaukana todellisuudesta kuin se onkin - voidaan pohtia myös sitä, millainen naisen asema Japanissa on.

Tytöt ja naiset lukevat valtavasti mangaa ja katsovat animea - mangassa yksi tärkeä genre on ns. shoujo-manga eli tyttöjen manga, jota tehdään nimenomaan nuorille tytöille, joskin genren lukijakunta onkin laajempi. Siten animen ja mangan naiskuva vaikuttaa tyttöihin ja naisiin myös suoraan, samastumisen ja esikuvallisuuden kautta. Myös naistaiteilijoiden merkitys mangassa on suuri, esimerkiksi Takahashi Rumiko on yksi parhaiten palkatuista mangataiteilijoista.

Japanissa naiseuteen ja naiseen liitetään edelleen hyvin traditionaalisia arvoja. Sekä buddhalaisuuteen että kungfutselaisuuteen, jotka ovat vahvoja ideologisia vaikuttajia Japanissa, sisältyy ajatus naisen alempiarvoisesta asemasta suhteessa mieheen. Japanissa onkin edelleen vallalla aika voimakas sukupuolijako.

Romanttinen kuva sarjasta Angel Sanctuary

Huolimatta siitä, että valtaosa naisista on korkeakoulutettuja, naisten odotetaan jäävän avioiduttuaan kotia hoitamaan. Naisen tärkeimpänä tehtävänä pidetään edelleen vaimoutta ja äitiyttä, ja karrikoiden voisi sanoa, että naisella on Japanissa kaksi luokkaa - naimaton ja vaimo.

Naisille suunnattu populaarikulttuuri, myös anime ja manga, tukee naisen roolia kodissa. Naisille ja nuorille tytöille tehty anime ja manga on usein romanttista ja korostaa naisen feminiinisyyttä.

Kiinnostavaa on kuitenkin se, että naisen alemmasta asemasta huolimatta yhteiskunta tarjoaa naisille monimuotoisempia mahdollisuuksia vapauteen kuin miehille, joiden asema, elämäntapa ja ajankäyttö on enemmän sidottu työpaikkaan. Siten varsinkin nuorelle, työssäkäyvälle ja naimattomalle naiselle yhteiskunta tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia ja vapauksia. Nuoret naiset matkustelevat, harrastavat, juhlivat, tapaavat ystäviä ja seurustelevat huolettomasti eivätkä halua vakiintua. Merkillepantavaa onkin, että avioitumisikä on Japanissa kasvanut koko ajan - nuoret naiset ovat yhä useammin haluttomia sitoutumaan perinteiseen vaimon ja äidin rooliin.

Shoujo-teinityttö - anime-naisen arkkityyppi

Shoujo sarjasta Video Girl Ai

Nuori tyttö eli shoujo on animessa ja mangassa kenties merkittävin naispuolinen hahmoluokka. Nuori tyttö voi olla iältään n. 12-18-vuotias, mutta todennäköisemmin ikäskaalan nuoremmasta päästä. Shoujoa ei voi suoraan kääntää pelkästään "nuoreksi tytöksi" tai "teinitytöksi", sillä sanaan shoujo liittyy toisaalta ruumiillinen seksuaalinen kypsyys mutta myös viattomuus, söpöys, lapsellisuus, riippuvuus muista, passiivisuus, jopa persoonattomuus. Nuori tyttö ei ole lapsi, mutta ei varsinaisesti nainenkaan.

Shoujo sarjasta Vampire Princess Miyu

Huolimatta nuoren tytön seksuaalisesta viattomuudesta, tyttö voi kuitenkin asettua (ja yleensä asettuukin) muiden - yleensä miesten, mutta myös naisten - halun kohteeksi. Nuori tyttö ei ole varsinaisesti seksuaalinen sinänsä, vaan pikemminkin kohde katsojan ja muiden tarinan hahmojen seksuaalisuudelle.

Hyviä esimerkkejä shoujo-hahmoista on sarjassa Video Girl Ai. Video Girl Ai on tarina Yuta-nimisestä, masentuneesta teini-ikäisestä pojasta, joka vuokraa salaperäisestä videovuokraamosta kasetin. Kun Yuta laittaa kasetin pyörimään, kasetista putkahtaa tyttö, Ai, jonka tehtävä on lohduttaa Yutaa. Sarja keskittyy hahmojen välisiin romanttisiin ja eroottisiin suhteisiin. Sarjan kaikki tyttö-hahmot on tehty niin, että he ovat nimenomaan seksuaalisen halun kohteita sekä lukijalle että tarinan teini-ikäisille pojille.

Toisena esimerkkinä nuoren tytön hahmosta on Vampire Princess Miyu. Miyu on kolmetoistavuotias tyttö, joka on sukuperintönsä vuoksi ikuisesti jähmettynyt nuoreksi tytöksi. Verta imemällä Miyu vihjailee seksuaalisuuteen mutta ei varsinaisesti ole suoraan seksuaalinen. Vaikka Miyu imeekin verta, hän ei ole tarinassa itse aktiivisena toimijana, vaan on hyvin riippuvainen suojelijastaan Larvasta.

Aitoja japanilaisia tyttöjen koulupukuja

Animen koulupukuisia tyttöjä

Nuoren tytön helpoin ulkoinen merkitsijä on koulupuku. Japanissa koulupukuun pukeutuvat lähes kaikki koululaiset. Koulupuvut vaihtelevat kouluittain. Tyttöjen merimiespukua muistuttava puku koostuu yleensä merimiestyylisestä puserosta ja tummasta, polvipituisesta hameesta, sukista ja matalakantaisista mustista kengistä.

Koulupukuun myös liittyy eroottisia assosiaatioita nimenomaan siksi, että koulupukuun pukeutuva tyttö on nuori, viaton, vielä koulussa mutta kuitenkin jo ruumiiltaan seksuaalisesti kypsä olento.

Onkin väitetty, että Japani suorastaan rypisi Lolita-kompleksissa, jonka ilmentymiä animen lisäksi näkyy ns. idolikulttuurissa.

Koulupukuisia sankarittaria sarjasta Taikasoturit (Magic Knight Rayearth)

Tietyllä tapaa koulupuvun kantaja on animessa persoonaton, viaton, nuori tyttö, joka vasta tarinan aikana saa luonteen ja persoonallisuuden. Koulupuku kertoo keskivertoudesta - koulupuku on miljoonien tavallisten japanilaistyttöjen univormu, jonka avulla luodaan universaali kuva Japanilaisesta Tytöstä. Koulupukuisen tytön hahmo on tuttu ja helppo samastumiskohde. Koulupukuinen tyttö voi olla kuka tahansa, naapurintyttö tai katsoja itse.

On kuitenkin huomautettava, että koulutytöillä on samasta univormustaan huolimatta monenlaisia erilaisia rooleja ja tehtäviä animessa. On lapsille tarkoitettua animea, kuten Card Captor Sakura, kun taas esimerkiksi pehmopornahtavassa G-on Ridersissa koulupuku on nimenomaan eroottinen kohde.

Mitä sitten koulupukuinen tyttö animessa tekee? Keskiverto tarinankulku vie tavallisen koulutytön ihmeellisiin seikkailuihin. Seikkailujen alku voi johtua tytön sukuperinnöstä, löydetystä taikaesineestä, sattumasta jne. Neon Genesis Evangelionin keskeisten tyttöhahmojen, Rein ja Asukan tekee erikoisiksi heidän kykynsä toimia Eva-pilottina; Devil Hunter Yokon sukuperintönä kulkee demonien metsästys; Magic Knight Rayearthissa tyttöjoukko joutuu taistelijoiksi toiseen ulottuvuuteen.

Aikuinen nainen - toimiva nainen?

Aikuinen, seksikäs Faye Valentine sarjasta Cowboy Bebop

Se, mikä selkeimmin erottaa teinityttösankarin ja ns. aikuisen naisen toisistaan on seksuaalinen itsetietoisuus. Animessa aikuinen, seksuaalisuudestaan tietoinen nainen käyttää seksuaalisuuttaan hyväksi, tietoisena vallastaan miehiin. Tällainen aikuinen nainen on viettelijätär, uhkea ja uhkaavakin. Siinä missä nuori tyttö on söpö ja hauraudellaan luo eroottisuutta, vanhemman naisen eroottisuus on tiedostettua.

Etsivä Kusanagi Motoko pidätystilanteessa

Esimerkkinä tällaisesta naisesta käy Cowboy Bebopin Faye Valentine, pikkuisiin shortseihin ja tiukkaan paitaan pukeutunut suuririntainen demimonde.

Aikuisen naisen ja tytön välinen ikäraja on häilyvä. Ns. aikuinen, seksuaalinen nainen on kuitenkin yleensä 20-30-vuotias - liian vanha ollakseen teinityttö ja liian nuori ollakseen äiti ja vaimo.

Seksuaalinen viehättävyys ja sen korostaminen on yleensä ns. aikuisilla naisilla itsestäänselvä ominaisuus. Sellaisetkin hahmot, joiden rooliin seksuaalisuus tai seksuaalisuudella vietteleminen ei kuulu, on yleensä kuvattu seksuaalisesti puoleensavetävinä, joskus jopa osoittelevan eroottisina. Tällaisia "tarpeettoman eroottisia" hahmoja ovat usein toimintasankarit.

Fan serviceä Ghost in the Shellistä: Kusanagin pylly

Vaatteita vaihtava supersankaritar Cutey Honey

Hyvä esimerkki on scifianimen Ghost in the Shellin kyborgipoliisi Kusanagi Motoko. Sarja on synkkä, yhteiskunnallista vallankäyttöä, joukkoviestintää, ihmisen ja koneen suhdetta käsittelevä sarja. Sarjassa ei Kusanagin tiukasta vaatetuksesta, lyhyistä shortseista ja ajoittaisesta alastomuudesta huolimatta käsitellä seksuaalisuutta ja ihmissuhteita seksuaalisuuden näkökulmasta juuri ollenkaan.

Animelle on tyypillistä, että vakavassakin animessa on ns. fan serviceä eli rintojen, takapuolen ja seksuaalisesti vihjaavien asentojen näyttämistä katsojan iloksi.

On myös tavallista, että vähäpukeisilla promokuvilla ja julisteilla päähenkilöinä esiintyvistä naisista haetaan katsojakuntaa, vaikka itse sarjassa tai elokuvassa ei vähäpukuisuutta olisikaan.

Niissä sarjoissa, jotka nimenomaan keskittyvät naishahmojen eroottisuuteen, eroottisuus lyödään joskus jopa koomisella tavalla yli - joidenkin sarjojen kohdalla voisi sanoa, että niiden olemassaolon ainoa tarkoitus on nimenomaan vilautella takamuksia, rintoja ja pikkupöksyjä. Varsinaista pornoa nämä sarjat eivät kuitenkaan ole, vaan eroottisuus on pikkutuhmaa tirkistelyä. Yksi näistä sarjoista on Cutey Honey, jonka supersankarikykynä on vaihtaa vaatteita, roolia ja hiustenväriä lennossa. Luonnollisesti vaatteiden vaihtaminen kuvataan yksityiskohtaisesti ja tarkkaan harkituista kuvakulmista.

Naispoliisi elokuvasta Patlabor

Naisetsivä sarjasta Gunsmith Cats

Naisen seksuaalisuuden hyväksikäyttö ja naisruumiin objektivointi on tyypillistä myös länsimaiselle populaarikulttuurille - animen nainen ei sinänsä ole sen objektivoidumpi kuin länsimaisen populaarikulttuurinkaan nainen.

On kuitenkin muistettava, että erotiikka ei ole kaikissa sarjoissa keskiössä, eivätkä kaikki naishahmot ole keskeisen eroottisia.

Aikuiset naiset ovat nuoriin tyttöihin verrattuna aktiivisempia toimijoita, selkeämmin sankareita - asetta kantavia etsiviä, poliiseja, astronautteja, mecha-pilotteja, noitia, miekkasankareita, salaseurojen johtajia. Toiminnallisuudessa naishahmo ei välttämättä eroa mieshahmosta millään tavalla.

Keskeiset hahmot Ceres ja Integral sarjasta Hellsing

Usein naishahmot asettuvat vastakohtapareiksi, jossa ylväämpi, viileämpi nainen on rinnakkain koomisemman ja seksuaalisemman naisen kanssa. Tällaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Neon Genesis Evangelionin Rei ja Asuka, Magnificent World of El-Hazardin Ifurita ja noita Miz Mishtal ja Hellsingin Integral ja Ceres.

Sarja Hellsing kertoo englantilaisesta, vampyyrien ja demonien metsästykseen erikoistuneesta salaisesta organisaatiosta, jota johtaa Bram Stokerin Draculasta tutun tohtori van Hellsingin tytär Integral van Hellsing. Nuori naispoliisi Ceres joutuu vampyyriksi muututtuaan organisaation leipiin. Ceresin hahmo on selkeästi seksuaalisempi tiukkine paitoineen ja minihameineen (vampyyrithän eivät tarvitse rintaa litistäviä luotiliivejä) Integralin ollessa hillityn tyylikäs, autoritaarinen ja jopa pelottava hahmo joka lähes koko sarjan ajan pukeutuu harmaaseen miesten liivipukuun.

Paha hyönteiskuningatar sarjasta Magnificent World of El-Hazard

Yleensä pahat naishahmot ovat nimenomaan hyvin seksuaalisia, aikuisia naisia. Pahat naishahmot ovat valmiita käyttämään seksuaalisuuttaan häikäilemättömäksi hyväkseen. Teinityttö on äärimmäisen harvoin animessa paha. Hyvän tytön vastustajaksi voi asettua "paha" tyttö, mutta pahana teini-tyttöhahmo väistämättä menettää jotakin viattomuudestaan ja lakkaa olemasta shoujo.

Rouva Ichinose sarjasta Maison Ikkoku

Ns. aikuinen nainen on harvoin keski-ikäinen - keski-ikäiset naiset ovat yleensä animessa näkymättömiä. Sivuhenkilöitä, hahmojen äitejä, jotka vain vilahtavat kuvassa unohtuakseen sitten. On mahdollista, että keski-ikäisten naisten puuttuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että keski-ikäiset naiset ovat se ryhmä, joka vähiten katsoo animea ja lukee mangaa.

Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että keski-ikäisen naisen, äidin hahmo on Japanissa hyvin arkkityyppinen, hahmo jota ei voi kyseenalaistaa. Äiti-hahmon käyttäminen sankarina vaatisi hahmon monipuolistamista, hahmolla leikittelyä. Yleensä äidit ovat animessa idealisoituja ihanneäitejä, jotka seisovat sivustassa keskeisten hahmojen viedessä juonta eteenpäin.

Harvoja poikkeuksellisia äitihahmoja on Takahashi Rumikon sarjan Maison Ikkokun rouva Ichinose joka ryyppää, katselee nuoria kauniita miehiä ja jollain tasolla laiminlyö lastaan. Hahmo on sarjassa koominen sivuhahmo.

Kummat mummot

Mummo Godai sarjasta Maison Ikkoku

Siinä missä keski-ikäinen nainen tai äiti on animessa lähes näkymätön, vanhoja naisia kuitenkin näkyy animessa. Vanhalle naiselle animessa on yleensä varattu kaksi roolia - vahvan ja viisaan naisen rooli ja toisaalta koominen rooli. Nämä roolit voivat sekoittua ja yleensä sekoittuvatkin.

Mummo sarjasta Devil Hunter Yoko

Vanhan naisen vahvuus animessa liittyy vanhojen ihmisten kunnioittamiseen japanilaisessa kulttuurissa, joka puolestaan juontaa juurensa konfutselaiseen hierarkiaan, jossa vanhat ihmiset ovat hierarkian ylimmillä portailla. Animessa vanha nainen on lähes aina vahva ja viisas, usein myös pelottava ja kunnioitusta herättävä, vaikka samalla olisi myös huvittava.

Esimerkiksi Maison Ikkokun miespuolisen päähenkilön Godain mummo muodostaa sekä hyvin vahvan autoritaarisen että koomisen hahmon pyrkiessään saattamaan Godain avioon "ennen kuolemaansa". Katsojalle on kuitenkin selvää, että mummon kuolema on epätodennäköistä ja pikemminkin osa mummon käyttämää valtaa.

Devil Hunter Yokossa puolestaan mummo on supersankarimaisen voimakas hahmo, joka johdattaa lapsenlapsensa sukunsa perinteisiin, demoninmetsästykseen. Yokon ja mummon välinen ero on hätkähdyttävä, mutta mummon yliluonnolliset voimat kertovat myös Yokon voimista. Koulutyttö Yokolla on kuitenkin pitkä matka edessään, ennen kuin hänestä voi tulla yhtä voimakas ja pystyvä kuin mummostaan.

Myös Hayao Miyazaki on käyttänyt vanhoja naisia voimakkaina hahmoina. Henkien kätkemän velhosisarukset ja Laputan ilmarosvoisoäiti ovat merkkejä vanhasta, voimakkaasta naisesta.

Sukupuolen sekoittajat ja seksuaalisuuksilla leikkijät

Japanissa sukupuolen sekoittamisen traditio on vanha. Esimerkiksi kabuki-näytelmissä kaikki roolien esittäjät olivat miehiä - osa miehistä erikoistui naisroolien esittämiseen ja saattoi jatkaa naisellisessa roolissa elämistä myös näyttämön ulkopuolella. Nykyisin sukupuolen sekoittamisen traditiota jatkaa esimerkiksi suunnattoman suosittu Takarazuka-revyy, jossa kaikki esiintyjät ovat naisia.

Oscar sarjasta Rose of Versailles

Siten ei ole ihme, että myös animessa ja mangassa on käytetty paljon sukupuolten sekoittamisen tematiikkaa. Sukupuolen sekoittaminen on animessa eroottinen, jännitystä luova ja koominen elementti. Yleensä sukupuolen sekoittajat ovat kauniita, aistillisia hahmoja, usein myös tavalla tai toisella traagisia.

Gren sarjasta Cowboy Bebop

Kenties kuuluisimmassa sukupuolensekoitussarjassa, 70-luvulla tuotetussa, 1700-luvulle sijoittuvassa sarjassa Rose of Versailles nuori nainen, Oscar on kasvatettu mieheksi, ja on Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten henkivartija. Oscarin sukupuolen epämääräisyys on tärkeä juonielementti, jolla luodaan romantiikkaa ja jännitystä. Se mahdollistaa myös homoseksuaalisuudella leikittelyn - päähenkilöllä on romanttinen suhde kahteen mieheen, toisen tietäessä hänen "oikean" sukupuolensa, ja toisen pitäessä häntä miespuolisena.

Ylistetyssä animesarjassa Cowboy Bebop yksi ensimmäisen kauden finaalin keskeisiä sivuhahmoja on Gren, kauniiksi pojaksi sanottu hahmo. Gren julistaa olevansa "molempia, mutta ei kumpaakaan", kun häneltä kysytään, kumpaa sukupuolta hän on. Sarjassa Gren on hyvin kaunis ja haluttava hahmo, jonka tarina kuitenkin päättyy traagisesti.

Ranma 1/2 samassa kuvassa tyttönä ja poikana

Komediallisessa sarjassa Ranma 1/2 kirouksen kohteeksi joutunut poika muuttuu tytöksi kun hänen päälleen kaadetaan kylmää vettä ja takaisin pojaksi kuumalla vedellä. Sukupuolenvaihtoa käytetään sarjassa sekä komediallisena että eroottisena elementtinä. Ranman sukupuolen ja seksuaalisuuden epämääräisyys luo sarjaan omalaatuisen tunnelman. Ranmalla on eri ihailijat ja vastustajat riippuen siitä, mikä hänen sukupuolensa kulloinkin sattuu olemaan.

Naisten välistä lempeä sarjassa Revolutionary Girl Utena

Naisten välisiä romanttisia ja eroottisia suhteita on animessa verrattain usein. Näille suhteille on tyypillistä varsin stereotyyppinen hierarkia suhteessa - yleensä toinen naisista tai tytöistä on vanhempi ja kokeneempi, aktiivisempi osapuoli ja toinen passiivisempi, nuorempi, joka usein ihailee vanhempaa tyttöä. Tunnetuin esimerkki on Sailor Moonin Sailor Uranuksen ja Sailor Neptunen välinen suhde. Myös Revolutionary Girl Utena keskittyy päähenkilönaisten väliseen romanttiseen suhteeseen.

Maininnan arvoinen on sekin seikka, että japanilaisessa mangassa tärkeänä genrenä on ns. yaoi tai bishounen -manga, jonka kohderyhmä on nuoret tytöt, ja joka keskittyy homoeroottisiin romanttisiin kertomuksiin. Vaikka keskeisin kohderyhmä koostuukin teinitytöistä, genren lukijakunta on kuitenkin laajempi ulottuen kotirouvista yliopisto-opiskelijoihin.

Poikien välistä lempeä sarjasta Angel Sanctuary

Näissä kertomuksissa ei pelkästään leikitä homoerotiikalla, vaan kahden kauniin nuoren miehen rakkaus on genressä keskeisintä, ja seksuaalisuutta voidaan kuvata hyvinkin suorasukaisesti. Näitä sarjakuvia piirtävät yleensä nimenomaan naiset, joten ne kertovat ainutlaatuisella tavalla siitä, kuinka nainen asettaa miehen ihailun ja himon kohteeksi. Siten japanilaisessa animessa ja mangassa sallitaan enemmän joustoa seksuaalisuuden ja sukupuolen suhteen kuin länsimaisessa populaarisarjakuvassa.

Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajojen höllyys populaarikulttuurissa ei kuitenkaan tarkoita niiden höllyyttä reaalimaailmassa: sukupuoliero on yhä edelleen tarkasti vartioitu Japanissa, ja homoseksuaalisuutta pidetään paljolti poikkeavuutena. Yksilön seksuaalisuutta ei perinteisesti korosteta, eikä avoin hilpeä homoseksuaalinen identiteetti olisi samalla tavoin mahdollista kuin lännessä.

Mangan ja animen homoseksuaaliset ja transsukupuoliset hahmot onkin rakennettu miellyttämään nimenomaan heteroseksuaalista katsojaa. On kuitenkin mahdollista, että populaarikulttuurissa suosituiksi tulleet sukupuolen sekoittajahahmot, Takarazuka-revyy, homoeroottiset suhteet animessa, bishonen-manga ja muut ovat merkkejä siitä, että japanilainen sukupuoli ja seksuaalisuus ovat muuttumassa.

Muuttuva naiskuva?

Lain

Oudompia, ei niin helposti luokiteltavissa olevia naishahmoja on ilmestynyt erityisesti 2000-luvulla.

Nausicaä

Yksi näistä hahmoista on Lain, multipersoonainen nuori tyttö, joka eksyy virtuaalimaailmaan sarjasta Serial Experiments Lain. Lain ikänsä puolesta voisi luokittua koulutytöksi, mutta hahmon ja koko sarjan outous välttelee luokitteluja. Lainin hahmo on kaukana koulutytöstä, joka toimii sekä eroottisena objektina että samastumiskohteena. Vastaavia uusia sarjoja, joissa naishahmot ovat monimuotoisempia, ovat FuriKuri ja Haibane Renmei.

Myös suuren yleisön hellimä ohjaaja Hayao Miyazaki on tunnettu persoonallisista ja epätavallisista naishahmoistaan. Henkien kätkemän neuvokas 11-vuotias tyttö Chichiro, susiprinsessa Mononoke (San) ja Nausicaä ovat kaikki vahvoja nuoria naishahmoja, joita ei ole tarkoitushakuisesti erotisoitu tai heikennetty. Esimerkiksi Nausicaän hahmo kantaa toisaalta viattomuudessaan, seksittömyydessään ja nuoruudessaan perinteisen nuoren tytön tunnusmerkkejä, mutta on samalla myös kansansa neuvokas johtaja, kykenevä käyttämään tarvittaessa asetta, kokenut lentäjä - ja toisaalta äidillinen ja valmis uhraamaan itsensä

Susiprinsessa Mononoke (San)

Raudansulattamokylän johtaja rouva Eboshi

Elokuvassa prinsessa Mononoke on puolestaan valikoima hyvin erilaisia, toimivia ja vahvoja naishahmoja, joista kukaan ei varsinaisesti ole seksuaalisen katseen kohde. Tärkeimpänä näistä ovat itse prinsessa Mononoke (San) ja rouva Eboshi, mutta elokuvassa on myös tärkeitä naissivuhahmoja, jotka toimivat työläisinä raudansulattamossa.

Toisaalta Miyazaki on tietoisesti hakenut elokuviensa kohdeyleisöksi niitä katsojia, joita anime ei yleensä viehätä - usein nimenomaan bulkkianimen väkivaltaisuuden ja itsetarkoituksellisen pornoilun vuoksi. Miyazakin naishahmot, tai hahmot yleensäkään, eivät ole yksioikoisen hyviä tai pahoja. Siten Miyazakin naishahmot luovat ajatuksia herättävän kontrastin muun animen naishahmoille.

On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan animen ja mangan nais- ja mieskuva muuttuvat japanilaisen yhteiskunnan muuttuessa.

Kirjallisuutta

Buckley, Sandra: 'Penguin in Bondage' A graphic tale of Japanese comic books. In: Mirzoeff, Nicholas (Ed.): The Visual Culture. A Reader. Routledge, New York, London.

Martinez, D. P. 1998: The Worlds of Japanese Popular Culture. Gender, shifting boundaries and global cultures. Cambridge University Press, Cambridge.

Powers, Richard Gid - Kato, Hidetoshi (Eds.) 1989: Handbook of Japanese Popular Culture. Greenwood Press, New York, Westport, London.

Schodt, Frederik L 1986: Manga! Manga! The world of Japanese comics. Kodansha International, New York, Tokyo.

Skov, Lise - Moeran, Brian (Eds.) 1995: Women, Media and Consumption in Japan. Curzon Press, Surrey, Guilford.

Treat, John Whittier (Ed.) 1996: Contemporary Japan and Popular Culture. Curzon Press, Surrey, Guilford.

Valentine, James 1997: Skirting and Suiting Stereotypes. Representations of Marginalised Sexualities in Japan. Theory, Culture and Society 1997/3, vol 14, Sage, London, Thousand Oaks and New Delhi.