Järvenpääläinen 36-vuotias Tuula puhuu jo nauraen hiljattain päättyneestä naissuhteestaan. Naissuhde oli Tuulan ensimmäinen, aikaisemmin hänellä on ollut vain miessuhteita. Tuula kertoo, että on aina tiennyt olevansa biseksuaali. Miesystävilleen Tuula on kertonut avoimesti biseksuaalisuudestaan, mutta miehet eivät aina ole suhtautuneet kovin luontevasti. "Eka kommenttihan on tietysti aina se, että jee, kaks naista, saanks mä tulla mukaan, tai ainakin kattoon, semmonen ryhmäseksifantasia. Välillä se ottaa päähän."
Biseksuaalisuus on varsin näkymätön ilmiö, josta puhutaan julkisuudessa aika harvoin. Usein esille nousevat ennakkoluulot tai pyrkimys rikkoa niitä. Monet biseksuaalit eivät välttämättä kerro lähiympäristölleen olevansa biseksuaaleja, koska pitävät asian selittämistä vaikeana. Harva biseksuaali kokee kuitenkaan suoranaista syrjintää.
23-vuotias Riikka on kihloissa vuotta vanhemman Anun kanssa. "Anu on lesbo. Me ollaan oltu kolme vuotta yhdessä." Vanhemmilleen Riikka kertoi biseksuaalisuudestaan alkaessaan seurustella Anun kanssa. "Kyllä ne oli ensin vähän huuli pyöreenä siinä, ne luuli että biseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että mulla on Anun lisäksi joku mies vielä jossain tai pahimmoillaan useampi heila. Mutta kyllä ne tajusi kun mä selitin niille juurta jaksaen ja tutustutin ne Anuun.
Länsimaissa seksuaalisuutta luonnehditaan yhä kahtiajakautunein termein: ihminen on joko mies tai nainen tai joko homo tai hetero. Sekä sukupuolta että seksuaalista suuntautumista pidetään muuttumattomina ja olemuksellisina tosiasioina. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden syitä on etsitty niin geeneistä, hormoneista, aivojen rakenteista kuin varhaislapsuuden tapahtumista. Syiden etsiminen kertoo perusoletuksesta, jonka mukaan joku syy olisi olemassa, ja että homo- ja heteroseksuaalisuus olisivat selkeästi erotettavissa toisistaan geneettisen, rakenteellisen tai hormonaalisen syyn perusteella.
Biseksuaalisuus hämärtää ihmisten jakoa homoihin ja heteroihin. "Lesbous ja heterous ovat jotenkin niin ehdottomia asioita", miettii Riikka. "Jos nainen on lesbo, se katsoo vain naisia, jos hetero, vain miehiä. Mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Monilla heteronaisilla on lesbofantasioita, ja monet lesbot ovat seurustelleet miesten kanssa."
"Julkisessa puheessa biseksuaalit unohdetaan kokonaan, esimerkiksi tässä parilakijutussa puhutaan aina homoista tai homoseksuaaleista, jotka saa nyt rekisteröidä parisuhteensa."
Biseksuaalit kokevat biseksuaalisuuden purkavan perinteisiä sukupuolirooleja. 30-vuotias Sami ja 26-vuotias Miia kertovat biseksuaalisuuden vapauttaneen heidät ahtaista mies- ja naisrooleista. "Pystymme puhumaan avoimemmin seksistä ja kertomaan toisillemme fantasioistamme ja myös toteuttamaan niitä," Sami kertoo.
Tuula puolestaan kertoo rakastuvansa aina samanlaisiin ihmisiin, "sellaisiin älykkäisiin, vähän jääräpäisiin ihmisiin". "Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, mitä sieltä jalkojen välistä löytyy. Tottakai seksi miesten ja naisten kanssa on erilaista, mutta seksi ei kuitenkaan ole se kaikkein tärkein asia parisuhteessa", Tuula miettii." Ja toisaalta, mä en itsekään pidä itseäni mitenkään erityisesti naisena, tai naisellisena, mä olen enemmän minä, Tuula, kuin nainen."
Jotkut biseksuaalit sanovat, että biseksuaalisuus toisaalta vahvistaa heidän sukupuoltaan, tekee heidät naisellisemmiksi tai miehekkäämmiksi. "Silloin lukioiässä mulla oli semmoinen hirveän poikamainen vaihe, just silloin kun mä olin lesbo", Riikka kertoo. "Mä pukeuduin poikamaisesti ja mulla oli tarve korostaa sitä, että mä en missään tapauksessa halua miellyttää miehiä mitenkään. Mutta nyt myöhemmin, sen jälkeen kun mä ymmärsinkin olevani biseksuaali, mä olenkin hoksannut, että eihän mun tarvitse miellyttää yhtään ketään muuta kuin itseäni ja Anua. Mä voin pistää korkkarit ja huulipunaa silloin kun mua huvittaa ja maastohousut ja maiharit jonain toisena päivänä, eikä se tarkoita, että mä yrittäisin miellyttää sen enempää miehiä kuin naisiakaan. Mä olen naisellisuuteni kanssa vapaampi, mä uskallan leikkiä sillä."
Biseksuaalisuuden yleisyyttä tutkittaessa yleisyysarviot ovat heitelleet yhdestä viiteenkymmeneen prosenttiin sen mukaan miten arviot on tehty. Ovatko biseksuaaleja ne, joilla on ollut seksuaalisia kokemuksia kummankin sukupuolen kanssa, ne jotka tuntevat vetoa kumpaankin sukupuoleen, vai vain ne, jotka itse sanovat olevansa biseksuaaleja?
Biseksuaaleiksi ei voida määritellä kaikkia, jotka tuntevat vetoa sekä miehiin että naisiin, sillä seksuaalifantasioista ja ihmisten seksikäyttäytymisestä tehdyt tutkimukset osoittavat, että valtaosa ihmisistä voi joskus tuntea vetoa sekä eri että omaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan.
Seksuaalisuuden määrittelyssä olennaista onkin se, että biseksuaalin on itse määriteltävä itsensä biseksuaaliksi. Seksuaalisilla kokemuksilla tai parisuhteilla ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen biseksuaali vai ei. Kuitenkin biseksuaalisuuden löytyminen itsestä voi johtua nimenomaan ihastuksesta tai rakastumisesta. "Ihan lapsena mä en tietenkään määritellyt itseäni miksikään", Riikka kertoo. "Murrosiässä mä määrittelin itseni lesboksi, koska mä rakastuin siihen tyttöön niin kovasti. Mutta vasta, kun mulla oli ollut suhde pojan kanssa, mä ymmärsin, että hei, mähän olen biseksuaali."
Ihminen on luonnostaan hyvin seksuaalinen eläinlaji verrattuna siihen, kuinka usein ihmisen olisi tarpeellista harrastaa seksiä lisääntymisen varmistamiseksi. Siten seksuaalisuudella on ihmiselle suurempi sosiaalinen kuin lisääntymisbiologinen merkitys. Ihminen kokee seksuaalisiksi myös sellaisia asioita, jotka eivät ole lisääntymisbiologisesti tarpeellisia. Näitä ovat paitsi homoseksuaalisuus, myös esimerkiksi useimmille ihmisille omakohtaisestikin tutut itsetyydytys ja suuseksi. Luonnostaan ihmislaji ei ole sen enempää hetero- kuin biseksuaalinenkaan. Luonnostaan ihminen on yksinkertaisesti seksuaalinen.
Haastateltavat eivät esiinny omilla nimillään.
Homoseksuaalisia suhteita ilmenee lähes kaikissa ihmisyhteisöissä - vain suhtautuminen niihin vaihtelee. Suhtautuminen on kuitenkin useammin hyväksyvää tai neutraalia kuin kielteistä. Yleensä seksi tai romanttinen suhde omaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on ymmärretty tekona tai tilanteena, ei ominaisuutena joka luonnehtii ihmistä.
Homoseksuaaliset suhteet ovat usein liittyneet elämäntilanteeseen, kuten antiikin Kreikassa, jossa murrosikäiset pojat olivat suhteissa itseään vanhempiin miehiin. Vaikka suhde oli myös seksuaalinen, tärkeämpää suhteessa oli kuitenkin suhteeseen kuuluva opettaminen.
Homoseksuaaliset suhteet ovat olleet myös sallittuja tiettyä ammattia harjoittaville tai tietyn roolin ottaville ihmisille, kuten joissakin intiaanikulttuureissa eläneille berdacheille. Berdache tarkoittaa ihmistä, joka ei noudata sukupuolensa mukaista roolia, ja jota voi verrata shamaaniin. Berdachella ei ajatella olevan selkeää sukupuolta.
Joissakin kulttuureissa homoseksuaaliset suhteet ovat tasaveroisia kahden ihmisen välisiä suhteita nykylänsimaisten homoseksuaalisten suhteiden tapaan. Useimmiten ei-länsimaisissa kulttuureissa ihmisillä on homoseksuaalisten suhteiden ohella myös heteroseksuaalisia suhteita, eivätkä he ole homoseksuaalisia siinä mielessä, että heillä olisi suhteita vain ja ainoastaan omaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Ajatus yksinomaan homoseksuaalisesta tai heteroseksuaalisesta ihmisestä onkin hyvin länsimainen.
Länsimaissa kirkko on ollut merkittävä seksuaalisuuskäsitysten muodostaja keskiajalta alkaen. Kirkko määritti, mikä oli oikeaa ja hyväksyttyä seksuaalisuutta, ja myös vaikutti maalliseen lainsäädäntöön, niinkuin se vaikuttaa nykypäivänäkin.
Perinteisesti kristinusko on ollut varsin seksuaalikielteinen uskonto. Seksuaalisuus on nähty sallittuna ja hyväksyttynä avioliitossa ja lisääntymistarkoitusta varten - pelkästään seksuaalisen mielihyvän vuoksi toteutetut seksuaalikontaktit on nähty himon ilmentyminä ja siten syntisinä. Samasta syystä kaikki sellainen seksuaalisuus, jota ei ole harjoitettu lisääntymistarkoituksessa, on nähty syntisenä. Tähän ryhmään on niputettu niin samaa sukupuolta olevien väliset suhteet, masturbaatio kuin toisen ihmisen katsominen seksuaalisesti himoittavana olentonakin.
Toisaalta Raamattu suhtautuu hyvin ristiriitaisesti seksuaalisuuteen yleensä ja myös samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin. Lisäksi Vanhan ja Uuden testamentin seksuaalinäkemykset eroavat toisistaan. Raamatussa on suuriakin eroja seksuaalikielteisyyden ja -myönteisyyden välillä.
Luterilaisessa perinteessä on yleensä seksuaalikysymyksissä nojauduttu Raamattuun, etenkin Uuteen testamenttiin. Pääperiaatteena on ollut, että seksuaalisuus yhdistää miehen ja naisen avioliitossa. Luterilaisuutta voidaan kuitenkin pitää varsin seksuaalimyönteisenä; Luther korosti avioliiton tärkeää merkitystä luomisjärjestyksessä ja piti seksuaalista halua ihmisen perusolemukseen kuuluvana.
Aatehistoriallisesti ajateltuna kristinuskon arvoilla ja moraalilla on ollut merkittävä vaikutus myös tieteessä, ja varsinkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kristilliset seksuaalinormit samastettiin ihmisen luonnollisiksi normeiksi seksuaalisuuden tutkimuksessa. 1800-luvulla jopa itsetyydytys, jonka nykyaikana tiedetään olevan tärkeää ihmisen seksuaalisen itsetuntemuksen kehitykselle, luokiteltiin sairaalloiseksi. Heteroseksuaalisuutta pidettiin luonnollisena ja synnynnäisenä ja homoseksuaalisuutta sairaalloisena rappeutumisilmiönä.
1800-luvun lopulla syntyi tieteessä ajatus homoseksuaalisen ihmisen perustyypistä, miesmäisestä lesbonaisesta ja hennosta, neitimäisestä homomiehestä. Näitä stereotyyppejä käytettiin tieteessä homoseksuaalisuuden luokittelussa 1960-luvulle asti ja ne olivat myös lääketieteellisen diagnoosin välineitä. Homoseksuaalisuus nähtiin olemuksellisena, ihmisen luonnetta ja ruumista kokonaisuudessaan luonnehtivana piirteenä. 1900-luvun alkuun mennessä heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus oli jo erotettu käsitteinä ja ilmiöinä selkeästi toisistaan. Biseksuaalisuuden käsite tunnettiin, ja esimerkiksi Sigmund Freud piti sitä tärkeänä, mutta sille ei ollut tilaa tilanteessa, jossa homo- ja heteroseksuaalisuuden välille oli vedetty tarkka raja. Ihminen luokiteltiin homoseksuaaliseen tyyppiin kuuluvaksi, vaikka hänellä olisikin ollut tunteita eri sukupuolia kohtaan.
Jakoa homo- ja heteroseksuaaleihin on osittain vahvistanut myös 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa syntynyt Gay Liberation, homoseksuaalien vapautusliike, jonka perinnettä suomalainen SETA ry:kin jatkaa. Liike käytti hyväksi seksuaalitieteen olemuksellista luonnehdintaa homoseksuaalisuudesta: jos homoseksuaalisuus on olemuksellista ja synnynnäistä, sitä ei voida pitää syntinä tai rikoksena, koska yksilö itse ei ole vastuussa omasta homoseksuaalisuudestaan. Homoseksuaalia ei tällöin voida myöskään vaatia muuttumaan heteroseksuaaliksi. Tasaveroisten oikeuksien vaatiminen ja syrjinnän estäminen tulee oikeutetuksi. Siten ajatuksesta homoseksuaalisesta identiteetistä tuli myös poliittisesti tärkeä vapautusliikkeessä. Homoseksuaalinen identiteetti samastettiin erilaisiin etnisiin vähemmistöidentiteetteihin ja homoseksuaalien vapautusliikkeen politiikkaa voikin verrata homoseksuaalien vapautusliikkeen kanssa samoihin aikoihin syntyneiden etnisten vähemmistöjen vapautusliikkeiden politiikkaan.
Lesboliikkeellä oli paljon yhteyksiä myös naisliikkeeseen, joka alkuvaiheessaan korosti miesten ja naisten välisiä eroja ja vahvisti siten seksuaalisuuden kahtiajakautuneisuutta. Vapautusliike on kuitenkin myös lisännyt monimuotoisuutta, tuonut erilaisia seksuaalisuuksia näkyviin ja vaikuttanut myös lainsäädäntöön ja yhteiskunnan kehitykseen. 2000-luvulle tultaessa vapautusliike onkin laajentunut käsittämään paljon erilaisia seksuaalisuuksia ja sukupuolisuuksia homoseksuaalisuuden lisäksi.
Nyky-yhteiskunta on hitaasti siirtymässä seksuaalisen kahtiajakautuneisuuden tilanteesta seksuaalista monimuotoisuutta korostavaan tilanteeseen. Kehityskulkuun ovat vaikuttaneet erilaiset yhteiskunnan muutokset, kuten länsimaisten yhteiskuntien monietnistyminen, joka on tuonut yhteiseen tietoisuuteen erilaisia tapoja ja arvoja. Perinteisistä sukupuoli- ja seksuaalinormeista irtautumista ovat edistäneet esimerkiksi naisliike, ehkäisyvälineiden laaja käyttö, parisuhteen ja romanttisen rakkauden tärkeyden korostaminen ja suvun merkityksen väheneminen.
Seksuaalisuuksien rajat ovat hämärtymässä, ja jotkut ihmiset eivät määrittele itseään ollenkaan sen enempää lesboiksi, homoiksi, heteroiksi kuin biseksuaaleiksikaan. Jotkut hylkäävät myös mies-nainen -jaottelun. Ihmiset suhtautuvat seksuaalisuuteen kokeilevammin, yksittäisten seksisuhteiden tai rakastumisten ei välttämättä ajatella määräävän koko ihmiselämää. Ihmisten on myös sallitumpaa poiketa seksuaalinormeista joutumatta kielteisten asenteiden kohteeksi - seksuaalista erilaisuutta pidetään pikemminkin mielenkiintoisena ja jännittävänä kuin kauhistuttavana ja kieroutuneena, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten. Seksuaalisuudesta on tullut monimuotoista ja ihmisten tunnustautuminen avoimesti biseksuaaleiksi on yksi merkki siitä.
Jenny Kangasvuo
Tekstit ~ Blogit ~ Kuvat
Sisällys ~ Päivitykset