Oulun yliopistossa järjestettiin 28.-29.10.1999 kuudes Kultturin tutkimuksen seminaari. Pidin esitelmän seksuaalisuuden teknologioita käsittelevässä sektiossa.
KUTU-seminaariesitelmäni aiheena, kuten myös pro gradu -aiheenani, on biseksuaalisuuden kulttuuriset mallit Suomessa 90-luvun loppupuolella. Perussyy sille, miksi halusin tutkia nimenomaan biseksuaalisuutta, on se, että biseksuaalisuutta on akateemisesti tutkittu Suomessa varsin vähän - valtaosa saatavilla olevasta kirjallisuudesta on amerikkalaista, eivätkä amerikkalaiset tutkimukset ole päteviä pohdittaessa suomalaista biseksuaalisuutta. Halusin tietää, mitä on nimenomaan suomalainen biseksuaalisuus, keitä biseksuaalit Suomessa ovat, miten he kokevat biseksuaalisuutensa, mitä asioita he liittävät biseksuaalisuuteen. Ajattelevatko he biseksuaalisuudesta samoin kuin minä? Tällainen lähtökohta on vaarallinen siinä mielessä, että omat käsitykseni biseksuaalisuudesta voivat vaikuttaa haastattelemieni ihmisten vastauksiin. Toisaalta tämä vaara on kaikessa tutkimuksessa aina läsnä. Tarkoituksenani on tässä esitelmässä toisaalta esitellä käyttämääni kulttuurimalliteoriaa ja gradua varten keräämääni tutkimusaineistoa ja toisaalta luodata haastatteluissa esiin nousseita asioita mahdollisen biseksuaalisuuden kulttuurisen mallin kannalta. Varsinaista aineistoanalyysiä en ole vielä ehtinyt tehdä - suurin osa haastattelunauhoistakin on vielä litteroimatta. Siten en suinkaan aio esitellä suomalaisen biseksuaalisuuden kulttuurista mallia, vaan ainoastaan ajatuksia siitä, millaisia elementtejä se voisi sisältää.
Teoreettisena viitekehyksenäni on ns. kulttuurimalliteoria, jonka peruskäsite on kulttuurinen malli. Kulttuurimalliteoriassa kulttuuri nähdään merkitysjärjestelmänä, joka vallitsee tietyssä yhteisössä. Tämä merkitysjärjestelmä on oikeastaan kaiken ihmisten välisen viestinnän edellytys. Kuitenkaan kaikki yhteisön jäsenet eivät tulkitse kaikkia merkitysjärjestelmän osia samalla tavoin. Kulttuuri merkitysjärjestelmänä ei myöskään ole staattinen ja johdonmukainen, vaan koko ajan muuttuva ja ristiriitainenkin kokonaisuus, johon yhteisön jäsenet vaikuttavat tietoisesti ja tiedostamattomasti. Merkitysjärjestelmän osista voidaan käyttää nimitystä kulttuurinen malli. Kulttuurinen malli kuvaa yleistä, kollektiivista käsitystä jostakin asiasta tietyn kulttuurin sisällä. Kulttuuriset mallit ovat tiettynä aikana tietyssä ihmisryhmässä vallitsevia yhteisiä ja jaettuja käsityksiä, itsestäänselvinä pidettyjä oletuksia. Kulttuuristen mallien avulla hahmotetaan maailmaa ja toimitaan kulttuurisessa ympäristössä. Kulttuurinen malli muodostuu silloin, kun kulttuurissa elävien yksilöiden mentaaliset mallit eli yksilöiden omat käsitykset asioista, ovat jossain määrin yhteneväisiä. Kulttuuriset mallit voivat olla myös sisäkkäisiä - voitaisiin esimerkiksi puhua seksuaalisuuden kulttuurisesta mallista, joka sisältäisi vaikkapa naisen seksuaalisuuden kulttuurisen mallin, miehen seksuaalisuuden kulttuurisen mallin ja homo-, hetero- ja biseksuaalisuuden kulttuuriset mallit. Yhdessä nämä erilliset kulttuuriset mallit muodostaisivat seksuaalisuuden kulttuurisen mallin.
Tarkoituksenani on kulttuurimalliteorian avulla tutkia, onko olemassa biseksuaalisuuden kulttuurista mallia. Aineistonani ovat biseksuaaleiksi itsensä määrittävien ihmisten haastattelut. Tähän mennessä olen tehnyt 32 henkilöhaastattelua ja 5 sähköposti- tai kirjehaastattelua, viimeksi mainittuja tulen tekemään syksyn aikana vielä muutaman. Lisäksi käytössäni on joitakin biseksuaalien tekemiä kirjoitelmia, jotka eivät perustu tekemiini kysymyksiin. Maantieteellisesti olen saanut haastateltavia eri puolelta Suomea, joskin pääkaupunkiseutu ja sen ympäristökaupungit kuten Tampere ja Lahti painottuvat. Aineistoni ihmisistä valtaosa on syntynyt 1970-luvulla: 37:stä haastateltavasta 24 on syntynyt 70-luvulla. Haastatteluista 8 on tehty miehille. En toistaiseksi vielä tiedä vedenpitävästi, mistä sukupuolivinouma ja syntymävuosien painotus 1970-luvulle johtuvat. Tosin uskoisin, että syntymävuosipainotus johtuu siitä, että 70-luvulla syntyneet ovat eläneet ilmapiirissä, joka on homoseksuaalisuuden suhteen suvaitsevaisempi kuin aiemmat vuosikymmenet: homoseksuaalisuushan poistettiin rikoslaista vuonna 1971 ja sairausmäärittelylistalta vuonna 1981. Täten 70-luvulla syntyneiden on helpompi tunnistaa ja tunnustaa biseksuaaliset tunteensa ja myöskin määritellä itsensä biseksuaaliksi kuin vaikkapa 50-luvulla syntyneiden. Sukupuolivinouman selityksenä saattaa olla se, että miehen on kuitenkin yhä edelleen naista vaikeampaa määritellä itseään biseksuaaliksi tai tunnustaa olevansa biseksuaali, sillä yhä edelleen homoseksuaalisuus nähdään mieheyttä uhkaavana asiana ja biseksuaalisuus kuitenkin usein samastetaan homoseksuaalisuuteen.
Aineistoni olen rajannut varsin passiivisesti, eli olen haastatellut lähes kaikkia, jotka ovat ottaneet minuun yhteyttä tutkimukseni johdosta. Ilmoitukseni julkaistiin viidessä lehdessä, kymmenkunnassa internetin uutisryhmässä ja neljällä SETAn postituslistalla. Lisäksi olen pyytänyt joitakin informantteja informanteiksi. On mahdollista, että myös internetin käyttö yhtenä informanttien etsintäkanavana on vinouttanut jonkin verran tulosta: onhan aina helpompaa vain kirjoittaa sähköposti kuin kirjoittaa kirje ja viedä se vielä postimerkillä varustettuna postiin. Siten on mahdollista, että sain internetin kautta enemmän informantteja kuin olisin saanut, jos olisin postituslistojen ja uutisryhmien sijaan ilmoittanut enemmän lehdissä. Muotoilin ilmoitukseni niin, että se salli myös ei-biseksuaalien vastaavan ilmoitukseeni ja kertovan käsityksiään biseksuaaleista, mutta sain vastauksia noin viideltäkymmeneltä biseksuaaliseksi itsensä määrittelevältä ihmiseltä ja kolme vakavasti otettavaa vastausta ei-biseksuaalisilta henkilöiltä. Pyysin lähes kaikkia minulle vastanneita biseksuaaleja haastateltaviksi. Valtaosa myöskin haastattelupyyntööni suostui. Täten aineistoni on rajautunut siten, että haastateltavikseni valikoitui ihmisiä, jotka olivat valmiita, jopa halukkaita puhumaan omasta biseksuaalisuudestaan avoimesti.
Etsin aineistostani mahdollisia merkkejä biseksuaalisuuden kulttuurisesta mallista, joka vaikuttaisi nimenomaan biseksuaalisten ihmisten keskuudessa - vaikka biseksuaalit eivät varsinaisesti muodostakaan yhteisöä, he kuitenkin tiedostavat biseksuaalisuuteen liitetyt ajatukset ja käsitykset herkemmin kuin homo- ja heteroväestö ja heillä on myöskin tarve pohtia näitä käsityksiä enemmän kuin muulla väestöllä. Toistaiseksi en vielä tiedä, onko kyseessä kulttuurinen malli, jonka vain biseksuaalit jakavat, vai onko kyseessä koko valtaväestössä vaikuttava kulttuurinen malli. On todennäköistä, että kyseessä on kulttuurinen malli, joka painottuu eri tavoin biseksuaalien keskuudessa kuin muun väestön keskuudessa. Valitettavasti pro gradu -työssäni minulla ei ole mahdollisuutta tehdä laajaa tutkimusta valtaväestön keskuudessa, vaan olen työtäni varten haastatellut pelkästään biseksuaaleiksi itsensä identifioivia ihmisiä. Siten biseksuaalisuuden kulttuurisen mallin kollektiivisuus koko kulttuurissamme todennäköisesti jää toistaiseksi arvoitukseksi. Todennäköisesti mitään leimallisesti "suomalaista biseksuaalisuuden kulttuurista mallia" ei edes ole olemassa, vaan pitäisi kenties puhua paremminkin "yleislänsimaisesta biseksuaalisuuden kulttuurisesta mallista". Näin laajalle en aio kuitenkaan graduani levitellä, vaan tarkoituksenani on lähinnä tutkia nimenomaan suomalaisten biseksuaalien itsensä käsitystä biseksuaalisuudesta ja miettiä, voiko biseksuaalien käsityksestä biseksuaalisuudesta käyttää nimitystä kulttuurimalli.
Tähän mennessä olen kuin olenkin löytänyt jonkinlaisia merkkejä mahdollisesta biseksuaalisuuden kulttuurisesta mallista. Käsitykset olivat varsinkin nuorempien, 1970-1980-luvulla syntyneiden haastateltavien keskuudessa yllättävän yhtenäisiä. Biseksuaalisuutta luonnehdittiin sellaisilla sanoilla kuin "luonnollinen", "itsestäänselvä", "helppo". Haastateltavista moni sanoi tietäneensä lapsesta asti pitävänsä sekä pojista että tytöistä, ja että itsen määrittely biseksuaaliksi ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmia. Jotkut kiistivät kiivaastikin sen, että biseksuaalisuus olisi ongelmallista. Nekin, jotka sanoivat biseksuaalisuuden aiheuttaneen ongelmia, puhuivat lähinnä ympäristön ahdasmielisyyden aiheuttamista ongelmista ja painottivat, että heille itselleen oli ollut itsestäänselvää ja helppoa määritellä itsensä biseksuaaliksi. Tosin kaikki kolme 50-luvulla syntynyttä naispuolista haastateltavaa korostivat biseksuaalisuuden vaikeutta ja ongelmallisuutta. Koska 50-luvulla syntyneitä haastateltavia minulla oli vain neljä, on mahdotonta sanoa, onko kyse sukupolvierosta vai sattumasta.
Moni haastateltava myös kiisti sukupuolisten ja seksuaalisten kategorioiden olemassaolon, toisaalta korostamalla sitä, että henkilö, persoona on merkitsevä asia ihmisessä, ei sukupuoli, ja toisaalta sanomalla, että biseksuaalisuus on lähinnä sopiva sana kuvaamaan itseä, ei niinkään olennainen omaa identiteettiä luonnehtiva ominaisuus. Jotkut jopa vähättelivät biseksuaalisuuden merkitystä verrattuna esimerkiksi lesboidentiteetin merkitykseen: homo- ja lesboidentiteetit koettiin poliittisempina kuin bi-identiteetti. Eräs haastateltava jopa sanoi olevansa biseksuaalinainen, jolla on lesboidentiteetti.
Useimmat haastateltavat mainitsivat oma-aloitteisesti biseksuaalisuuteen liitettyjä yleisiä käsityksiä, kuten ajatuksia biseksuaalien yliseksuaalisuudesta, kykenemättömyydestä uskollisuuteen, tarpeesta pitää sekä mies- että naisystävää yhtä aikaa. Yleensä haastateltavani torjuivat nämä käsitykset, jotkut varsin aggressiivisestikin, vaikka useimmiten käsityksille naureskeltiin. Toisaalta jotkut sanoivat varsin ylpeästikin olevansa keskivertoheteroa seksuaalisempia ja avoimempia tai purkivat käsityksiä esimerkiksi kyseenalaistamalla uskollisuuden käsitettä ja yksiavioisuutta ihanteellisimpana parisuhdemallina. Lisäksi biseksuaalisuuteen liitettiin asioita, jotka eivät ilmene ns. kansanomaisissa käsityksissä - moni sanoi olevansa biseksuaalisuutensa vuoksi seksuaalisuuden suhteen avoimempi ja estottomampi ja yleensä suvaitsevaisempi kuin muut ihmiset. Biseksuaalisuuden sanottiin tuovan erilaista, sukupuoletonta tai androgyyniä näkökulmaa asioihin. Sukupuolta häivytettiin ja korostettiin: joku sanoi voivansa olla feminiinisempi biseksuaalina kuin lesbona, toinen taas voivansa biseksuaalina hylätä feminiinisyyden; joku sanoi olevansa biseksuaalina sukupuoleton, joku toinen taas hiukan kumpaakin sukupuolta.
Yksi aihepiiri joka on jäänyt lähes kokonaan työni ulkopuolelle, on biseksuaalinen parinvaihto. Tätä voin pitää omana virheenäni: minulla ei ollut kysymyslistassani yhtään kysymystä joka olisi koskenut nimenomaan parinvaihtoa ja ilmiönä se tulikin esiin vain, jos informantti sen toi julki. Yksi ainoa henkilökohtaisesti haastattelemani informantti sanoi olleensa mukana parinvaihdossa. Hänen lisäkseen toinen henkilökohtaisesti haastattelemani informantti mainitsi parinvaihdon, mutta ei sanonut olleensa siinä mukana. Yleensä informantit korostivat haluavansa elää nimenomaan yksiavioisessa suhteessa miehen, naisen tai henkilön kanssa ja sulkivat täten parinvaihdon vaihtoehtona pois. Parinvaihto tulikin esiin vasta kahdessa sähköpostitse tehdyssä haastattelussa - tällöin parinvaihto oli nimenomaan heteromiehen ja binaisen suhteen virkistämistä kolmannella naisella tai toisella pariskunnalla. Nämä kaksi sähköpostitse haastattelemaani naispuolista informanttia suhtautuivat myös biseksuaalisuuteen jossain määrin toisella tavoin kuin muut informanttini: kumpikin sanoi pitävänsä biseksuaalisuutta lähinnä seksielämänsä piristyksenä, mutta kielsi mm. koskaan rakastuneensa naiseen tai koskaan voivansakaan rakastua naiseen. He näkivät biseksuaalisuuden nimenomaan seksuaalisuuteen liittyvänä asiana. On mahdollista, että biseksuaalista parinvaihtoa harrastavat pitävät biseksuaalisuutta niin yksityisenä asiana, että he eivät halua kertoa siitä edes haastattelussa, tai eivät pidä biseksuaalisuutta itselleen niin tärkeänä asiana, että viitsisivät tulla haastateltaviksi. En toistaiseksi tiedä, ovatko parinvaihtajat jokin erityinen biseksuaaliryhmä, joka vaatisi oman tutkimuksensa, vai ovatko parinvaihtajien käsitykset periaatteessa yhteneviä muiden biseksuaalien kanssa. Kenties joudun etsimään pari informanttia lisää, jotta saisin enemmän tietoa nimenomaan biseksuaalisesta parinvaihdosta.
Toistaiseksi työni gradun kanssa on vielä pahasti kesken, ja tämä esitelmäni esittelikin lähinnä gradunteon suuntaviivoja ja teoreettista viitekehystä. Olen suunnitellut saavani graduni valmiiksi kevääseen 2001 mennessä - mahdollisesti työni valmistuu aikaisemminkin.
"Mä oikeestaan löysin sen sanan ja mä sanoin että jep, tätä se on, että ei siihen tarvinnu mitenkään sillä lailla niinkun kasvaa, eikä mulla ollu mitään semmosta et, voi minä olen sairas tai auttakaa mua tai muuta..." [Nainen, 1969]
"PROSESSI OLI HELPPO, RUPESIN VAIN AJATTELEMAAN, ETTÄ OLEN ILEMEISETI BI- JA EI PALJON SEN ENEMPÄÄ." [Nainen, 1966]
"Tämä bi-asia on aiheuttanut elämässäni niin paljon epävarmuutta, hankaluuksia, kärsimystä, suorastaan onnettomuutta..." [Nainen, 1955.]
"Olen aina tiennyt olevani "kaksisuuntainen". Nuorempana en vain tiennyt asialle mitään virallista nimeä. Muistan että lapsena rakastuin sekä tyttöihin että poikiin." [Nainen, 1969.]
"...mä en niiku sen seksuaalisuuden kannalta, sit niiku kautta enemmänki se on tällä hetkellä mun opiskelu mil-mil-millä mä luon mun identiteettiä, niiku se ala ja se et mä oon niiku... jotenki... rankka humanisti [naurahtaa] tai siis sillä tavalla niiku et... et se ei niiku sillee, siis se et... jos mä seurustelen tytön kanssa nii se on niiku, se on niiku tavallaan sivuseikka..." [Nainen, 1972]
"...mut ensin ihminen kokonaisuutena, e...eiks se kuitenkin pitäs olla se lähtökohta, ja sen takia ni mä en usko tämmösiin minkäänlaisiin kategorisointeihin seksuaalisuuden tai... tai jonkun muun niinsanotun identiteetin kautta... tottakai ihmisellä on identiteettejä, mutta ei yhtä niinkun... identiteettiä, joka kontrollois kaikkia muita tai dominois kaikkia muita..." [Mies, 1975.]
"...et ei erottele sitä että... tai siis niin... emmä ainakaan niinku, hirveen miehiset miehet ja jotku tosi naisiset naiset ei niinku kiinnosta, et siis sillee, et, et mä katson jos, niinku persoonast kiinni jos se on tosi mukava tyyppi ja sit niinku... " [Nainen, 1972.]
"...mutta siis, jos niinko sanotaan että niin, arkielämässä minä oon mies, öö... hoian kahta lasta, mutta sitten siinä omassa elämässä, seksuaalielämässä niin, sanotaan että mä oon henkilö." [Mies, 1957.]
"...mun mielestä käsittääkseni aika yleistä nykyään, ettei enää pyritä kategorioimaan tai lokeroimaan samalla tavalla niinku aikasemmin..." [Mies, 1980.]
"Niin tosiaan niiku mä en usko tämmösiin kategorisointeihin, mut ehkä ehkä siinä just ollaankin sitten tässä mun biseksuaalisuuden ytimessä, tai siis niin sanotun biseksuaalisuuden ytimessä, että... emmä tiedä, normittomuutta [nauraa], siis sellasta... emmää usko et sitä voi niiku tava... mitenkään yhtähyvin ja selkeästi, selkeästi määritellä kun hetero- ja homoseksuaalisuutta koska ne on, niiton helppo määrittä toistensa kautta, mut se on jotain siinä keskellä tai, ei edes keskellä, vaan välillä enemmän heteroseksuaalisuuden puolella ja enemmän homoseksuaalisuuden puolella vaihtelevassa määrin..." [Mies, 1975]
"Ni, kai se [seksuaalisuus] kaikis suhteis aluks merkitsee enemmän, ja sit ellei nyt jaksa niiku yliaktiivisena tuol hump hump, jotain muutaki tekemist eläm-elämässä ku jotai sängys makaa päivät pitkät..." [Nainen, 1975]
"...pitäs yrittää niiku ulospäin näyttää normaalilta, mutta kuitenki jossain täällä pään sisällä on se että niin, kuitenkin mulla on omasta mielestä aika voimakas niiku seksuaalivietti..." [Mies, 1957.]
"Noista stereotypioista osa on totta kuten yliseksuaalisuus :) tai omasta mielestäni biseksuaalit ovat seksuaalisempia kuin heterot." [Mies, 1980.]
"No sehän on aika jännää [yskäisee] mitä on huomannu, että monet etenkin mieltää, että biseksuaalit ja ihan homoseksuaalitkin on jotenkin mielettömiä seksihulluja että... ettei... ei varmaan sen voimakkaampi libido oo ku heteroillakaan..." [Mies, 1980.]
"...esimerkiks eile yhe pojan kans täst keskusteltiin, se oli täysin vakuuttunu, et kaikki biseksuaalit on aina sit ku ne seurustelee, niinku-niinku mies seurustelee miehen kanssa ja sit se saa katella tyttöi ja sit ku se seurustelee tytön kans, ni se kattelee miähiä... mä olin ihan et aha..." [Nainen, 1975.]
"Joo, no varsinkin tuo just, että biseksuaalit ei oo... osaa olla uskollisia tai sitä on niinku miettiny itekki että... mikä se tavallaan sitte on se esimerkiks se uskollisuudenkin käsite ja miten näitä ihmissuhteita että onko se se että tuo on sitte se tavallaan semmonen... aa.. yksiavioinen suhde... pitäskö sekin olla sitten biseksuaalinen se ihanne kuitenkin, vaikka ois kiinnostusta molempiin... sukupuoliin..." [Nainen, 1974.]
"Pettämisestä sen verran, että se on kai nykyään parisuhteissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Tiedämme tämän, emmekä ole koskaan vannoneet valoja tyyliin "en petä sua koskaan". Päinvastoin, olemme keskustelleet siitä, miten sellaisesta tilanteesta selviäisi. Pettämistilanteessa on kai yhdentekevää onko "se toinen" mies vai nainen." [Nainen, 1969.]
"Ehkä biseksuaalisuus tuo minuun lisää avoimuutta: ollessani lesbo (kuulostaapa typerältä...) en voinut sietää miesten käyttäytymistä jne." [Nainen, 1980.]
"- Me olemme monipuolisia eli hyväksymme helpommin erilaisuutta." [Nainen, 1975.]
"...tavallaan just se, että tuntee, näkee tavallaan selkeemmin ihmisten... ahdasmielisyyden, ahdistuneisuuden, myös sen kyvyttömyyden päästä irti tästä yhteiskunnan kahleista..." [Mies, 1975.]
"SE [biseksuaalisuus] RIKASTUTTAA ELÄMÄÄNI NAISENA. OLEN AVOIMEMPI JA SUVAITSEVAMPI KUIN USEAT NAISET." [Nainen, 1966.]
"...ehkä siksi että itsekin tavallaan olen erilainen (vaikken kyllä koe olevani mitenkään ihmeellinen), ymmärrän myös muita erilaisia (erivärisiä, ulkomaalaisia, vammaisia, romaaneja homoista ja lesboista puhumattakaan). Olen mielipiteissäni vapaamielinen (mitä muuta voisin ollakaan), en tuomitse mitään muuta kuin suvaitsemattomuuden." [Nainen, 1969.]
Jenny Kangasvuo
Tekstit ~ Blogit ~ Kuvat
Sisällys ~ Päivitykset