Biseksuaalisuuden käsite suomalaisten biseksuaalien näkökulmasta - seksuaalikulttuurin muutoksen merkkejä?

KUTU 8 -alustukseni perustuu suurimmalta osin pro graduuni, jonka otsikko oli '"Vapautta, kärsimystä ja mahtava etuoikeus" - Suomalaisten biseksuaalien määrittelyt biseksuaalisuudesta vuosituhannen vaihteessa kulttuurimalliteorian avulla tarkasteltuina'.

Graduni aihe oli se, miten suomalaiset biseksuaalit määrittelevät biseksuaalisuutta ja millaisista palasista heidän biseksuaalinen identiteettinsä rakentuu. Kiteytettynä: aiheenani oli se, mitä biseksuaalisuus suomalaisten biseksuaalien mielestä tarkoittaa.

Olen määritellyt käsitteen 'biseksuaalisuus' näin: biseksuaalisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia, romanttisia ja/tai kiintymyksen tunteita eri sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan ja/tai sukupuolesta riippumatta. Biseksuaali on ihminen, jonka tunteet vastaavat edellämainittua tai joka määrittelee olevansa biseksuaali eli identifioi itsensä biseksuaaliksi riippumatta siitä, miten hän itse määrittelee käsitteen. Täten biseksuaalisuus käsitteenä ei viittaa mihinkään tiettyyn elämäntapaan, vaan kyseessä on identiteettiä luonnehtiva käsite. Käsitteenmäärittelyni on muodostunut ennen kaikkea keskusteluissa haastateltavien kanssa, mutta myös kirjallisuuden pohjalta.

Länsimaisen seksuaalijärjestelmän dikotomisuus?

Länsimainen seksuaalisuuskäsityksen dikotomisuus tarkoittaa sitä, että erilaiset binääriset kategoriat kuten mies-nainen tai homo-hetero korostuvat. Seksuaalisuus kategorioidaan toisensa poissulkevin joko-tai-vastinparein: ihminen on joko homo tai hetero, joko mies tai nainen. Kulttuurissamme on olemassa ajatus naisen ja miehen perustavanlaatuisista eroista, jotka liittyvät nimenomaan biologiseen sukupuoleen. Sukupuolijako ulottuu myös seksuaalisuuskäsitykseen. Länsimaisen seksuaalisuuskäsityksen mukaan kaikkein normaaleinta ja oikeinta seksuaalisuutta on miehen ja naisen välinen seksuaalisuus.

Seksuaalisuuden dikotomisuus ei tarkoita vain jakoa miehen ja naisen seksuaalisuuteen, vaan myös oikeaan ja väärään seksuaalisuuteen: kärjistetyimmillään oikeaa seksuaalisuutta on vain miehen ja naisen välillä avioliitossa lasten hankkimiseksi tapahtuva seksi, väärää kaikki muu. Selkeä väärän alueelle sijoittuva seksuaalisuuden muoto on homoseksuaalisuus. Homo ja hetero ovat toinen toisiaan määrittäviä vastakohtapareja, joiden välinen raja on selkeä.

*Miten sitten biseksuaalisuus sijoittuu tähän?* Biseksuaalisuus tulee näkymättömäksi binäärisen ajattelun kautta: biseksuaalit määritellään kuuluviksi joko homoseksuaalien tai heteroseksuaalien kategoriaan usein sen perusteella, kenen kanssa he kulloinkin seurustelevat.

Oma tutkimukseni

Tutkimukseni oli ennenkaikkea laadullinen, teemahaastattelujen analyysiin perustuva tutkimus. Haastattelin kaikkiaan neljääkymmentä ihmistä, joista yhdeksän oli miehiä - 31 oli naisia. 30 haastateltavaa oli syntynyt 1970- tai 1980-luvulla, loput 50- ja 60-luvuilla. Täten valtaosa haastateltavistani oli varsin nuoria, alle kolmekymppisiä silloin kun tein haastattelut 1999.

Vanhempia biseksuaaleja voi olla vaikeaa tavoittaa tällaista nimenomaan biseksuaalisuuteen keskittyvää tutkimusta varten. Vanhemmissa ikäluokissa ei-heteroseksuaalisuus on ollut siinä määrin tabu, että keski-ikäiset biseksuaalit eivät välttämättä uskaltaudu haastateltaviksi tai välttävät itsensä määrittelyä biseksuaaliksi huolimatta siitä, että heillä saattaa olla kokemuksia tai tunteita sekä eri että samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Lisäksi ne muutamat keski-ikäiset haastateltavat, joita haastattelin, luonnehtivat biseksuaalisuutta ongelmalliseksi useammin kuin nuoret biseksuaalit.

Jotkut haastateltavista sanoivat, että he olivat suoranaisesti kärsineet omasta biseksuaalisuudestaan ja etsineet siihen jopa psykiatrista hoitoa. Biseksuaalisuuden kokeminen ongelmallisena vanhimmassa informanttiryhmässä selittyy suurelta osin yhteiskunnallisella ilmapiirillä: vanhin informanttiryhmä on elänyt suuren osan elämästään aikana, jolloin homoseksuaaliset teot on luokiteltu rikokseksi tai sairaudeksi. Samansukupuolinen haureushan poistettiin rikoslaista vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus sairausluokituksesta 1981. Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalisuus oli suomalaisessa yhteiskunnassa tabu pitkälle 1990-luvulle asti myös kehotuskieltolain vuoksi. Kehotuskieltolakiin oli kirjattu, että toista ihmistä ei saa kehottaa homoseksuaalisuuteen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että homoseksuaalisuudesta ei saanut puhua julkisuudessa. Siten yhteiskunnan kielteinen asennoituminen samaa sukupuolta olevien väliseen seksuaalisuuteen on vaikuttanut vanhimman informanttiryhmän identiteettikehitykseen varsin suuressa määrin.

Se, että kolme neljäsosaa haastateltavista oli naisia, voi johtua siitä, että ei-heteroseksuaalisuus nähdään yhä edelleen mieheyttä uhkaavaana ilmiönä. Miehen biseksuaalisuus samastetaan edelleen usein epämiehekkyyteen, kun taas naisen biseksuaalisuutta pidetään jännittävänä tai kiihottavana - mitä ajattelutapaa mm. pornoteollisuus ja mainonta ylläpitävät ja uusintavat.

Monet miespuoliset haastateltavani halusivatkin painottaa, että biseksuaalisuus ei vaikuta heidän mieheyteensä tai käsitykseensä omasta mieheydestään. Tosin lähes kaikki miespuoliset haastateltavat sanoivat olevansa hyvin epäperinteisiä ja epätavallisia miehiä ja halusivat torjua machomaskuliinisuuden ja perimiehisyyden korostamisen ahdistavina ja kielteisinä. Mahdollisesti haastateltaviksi on valikoitunut nimenomaan mieheyteen kyseenalaistavasti suhtautuvia miehiä, kun taas perinteisempää mieheyttä toteuttavat miehet eivät välttämättä uskaltaudu haastateltaviksi.

Naisten haastatteluissa naiseuden ja biseksuaalisuuden keskinäiset vaikutukset eivät olleet samalla tavoin esillä, joskin aiheesta kyllä keskusteltiin: monet halusivatkin korostaa perimmäistä androgyynisyyttään tai sanoivat tietoisesti haluavansa kyseenalaistaa sukupuolijakoa.

Valtaosa haastateltavista painotti biseksuaalisen identiteetin merkitystä itselleen ja heillä oli selkeitä mielipiteitä biseksuaalisuudesta. Biseksuaalisuus koettiin hyvin olennaisena osana omaa itseä ja minäkuvaa.

Haastateltavat sanoivat myös, että oman biseksuaalisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat biseksuaalista identiteettiä muodostaessa tärkeitä. Joillekin itsen määrittely ja oman biseksuaalisuuden löytäminen oli vaikeaa homoihin ja heteroihin jakautuneessa yhteiskunnassa.

Haastateltavat määrittelivät biseksuaalisuuden kutakuinkin samalla tavalla. Biseksuaalisuus tarkoitti haastateltaville samaa ja eri sukupuolta kohtaan tunnettua kiinnostusta ja vetoa, joka voi olla luonteeltaan eroottista, romanttista ja emotionaalista. Jotkut haastateltavat yksinkertaistivat määritelmää sanomalla, että biseksuaalit voivat rakastaa miehiä ja naisia - tällöin sana 'rakastaa' yhdistää romanttiset, eroottiset ja kiintymyksen tunteet.

Osa haastateltavista sanoi, että biseksuaalisuus ei varsinaisesti tarkoita kykyä rakastaa miehiä ja naisia, vaan nimenomaan kykyä unohtaa rakkauden kohteen sukupuoli. Monet sanoivat, että rakkauden kohteena ei ole mies tai nainen, vaan ihminen. He halusivat kyseenalaistaa sukupuolijaot ja kategorioinnit ja luonnehtivat itseään olennaisesti androgyynisiksi tai sukupuolettomiksi.

Haastateltavat määrittelivät biseksuaalisuuden myös monimuotoiseksi ja moniselitteiseksi ja varoittivat yleistämisen vaaroista. Vaikka osa haastateltavista argumentoikin varsin vahvasti biseksuaalisuudesta ja sen merkityksestä itselleen, kaikki halusivat painottaa sitä, että biseksuaalisuudesta ei ole olemassa yhtä ja ainoaa totuutta. Haastateltavat muistuttivat, että kukin biseksuaali rakentaa itse oman identiteettinsä, jolloin täydellistä, kaikenkattavaa biseksuaalisuuden yleismääritelmää ei voi olla olemassa.

Biseksuaalisuuden määrittely olennaisesti monimuotoiseksi on sekä biseksuaalisuuden vahvuus että heikkous. Toisaalta biseksuaalisuuden määritelmä jää hämäräksi, jolloin biseksuaalisen identiteetin rakentaminen on vaikeaa eikä biseksuaaliyhteisöä ole helppoa muodostaa. Toisaalta monimuotoisuus voi olla myös identiteetin pohja: biseksuaaleilla on mahdollisempaa elää ennalta määrätyistä identiteeteistä ja rajoituksista vapaana kuin hetero- tai homoseksuaaleilla. Biseksuaalisuuden avulla voidaan myös dekonstruoida erilaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioita koko yhteiskunnassa ja siten vaikuttaa seksuaalikulttuuriin, ja monet haastateltavat sanoivatkin, että heidän tavoitteenaan on muuttaa seksuaalikulttuuria tuomalla omaa biseksuaalisuuttaan esiin.

Biseksuaalisuuden määritelmissä esiintyi myös eräs erikoinen tapa määritellä biseksuaalisuutta. Tavattoman monet haastateltavat luonnehtivat biseksuaalisuutta ja biseksuaalisuuden merkitystä itselleen vapaudeksi. Biseksuaalisuutta kuvattiin vapaudeksi rakastaa, vapaudeksi ahdistavista sukupuolirooleista, vapaudeksi olla oma itsensä, ajattelunvapaudeksi tai valinnanvapaudeksi. Sana 'vapaus' kuvaakin biseksuaalisuuteen liitettyjä ihanteellisia ajatuksia.

Siten biseksuaalisuus ei koskettanut pelkästään haastateltavien seksuaalisuutta, vaan oli osa laajempaa postmodernia ja individualistista maailmankuvaa jossa korostetaan moniarvoisuutta ja valinnanvapautta.

Haastattelemieni biseksuaalien samantyyppiset kokemukset ja mielipiteet kertovat siitä, että vaikka mitään varsinaista biseksuaaliyhteisöä ei Suomessa olekaan, sellaisen synnylle on jo olemassa tiettyjä edellytyksiä. Suomalaisilla biseksuaaleilla on paljon yhteistä, jos kohta erojakin. Kuitenkin biseksuaalisuuden luokittelu monimuotoiseksi ja vaihtelevaksi luo ilmapiirin, jossa biseksuaalit kokevat olevansa yksin seksuaalisesti dikotomisessa yhteiskunnassa: biseksuaalit kokevat, että heillä ei ole juurikaan yhteistä muiden biseksuaalien kanssa. Kenties biseksuaalisuuden ja biseksuaalien kokemusten tuleminen yleiseen tietoisuuteen luo uuden ilmapiirin, jossa bi-yhteisön synty ja olemassaolo on mahdollinen.

Kaiken kaikkiaan haastateltavat olivat varsin tyytyväisiä omaan biseksuaalisuuteensa, ja olivat ylpeitä omasta identiteetistään.