Viime vuoden [2001] puolella pidetty First European Bisexual Conference aloitti Rotterdamin kulttuuripääkaupunkiohjelmaan kirjatun kymmenen päivän tapahtumaryppään Rotterdam Roze - Vaaleanpunainen Rotterdam, jonka pääteema oli "Different Identities", erilaisia identiteettejä. Teemalla haluttiin korostaa sitä, että seksuaalinen identiteetti ei tarkoita koko identiteettiä: oli ihminen bi, lesbo tai homo, hänellä on seksuaalisen identiteettinsä lisäksi myös muita identiteettejä. Status seksuaalisen vähemmistön jäsenenä on yleensä kuitenkin niin leimaava, että valtaväestön silmissä bi, lesbo tai homo leimautuu yleensä vain biksi, lesboksi tai homoksi, etnisestä taustasta, ammatista, kielestä tai harrastuksista riippumatta.
Biseksuaalikonferenssin avausjuhla pidettiin protestanttisen koruttomassa Remonstrant-kirkossa Rotterdamissa. Juhla ei kuitenkaan alkanut jumalanpalveluksella vaan vaaleanpunaisella shamppanjalla. Viikonlopun mittaisen konferenssin teema oli "Same preferences, different lifestyles" - samanlaisia mieltymyksiä, erilaisia elämäntapoja. Vaaleanpunainen shamppanja aamuvarhaisella, alkoholilla tai ilman, maistui kuitenkin mieltymyksistä tai elämäntavoista riippumatta.
Eurooppalainen bikonferenssi tekikin eurooppalaista biseksuaalisuutta mainiosti näkyväksi, sillä konferenssi oli osa Euroopan kulttuuripääkaupunkiohjelmaa. Eurooppalainen biyhteisö on kuitenkin vasta muodostumassa. Länsi-Euroopassa, varsinkin Iso-Britanniassa, Saksassa ja Benelux-maissa on vahvoja biyhteisöjä ja verkostoja, joista joillakin on vuosikausien historia takanaan. Itä- ja Etelä-Euroopassa seksuaalivähemmistöjen omat yhteisöt ovat olleet enemmän piilossa, ja biyhteisöjä ja ryhmiä on varsin vähän. Suomessa on kokoontunut Setan ja Naisasialiitto Unionin järjestämiä biryhmiä, mutta varsinaista biseksuaaliyhdistystä ei ole - ainkaan vielä.
Heleen Rutgers, hollantilaisen biseksuaaliverkoston LNBi:n hallituksen jäsen, piti konferenssin avauspuheen. Ensitöikseen Rutgers määritteli biseksuaalisuuden ja torjui biseksuaalisuudesta esitettyjä ennakkoluuloja. Lyhykäisyydessään Rutgers tiivisti biseksuaalisuuden kumpaakin sukupuolta kohtaan tunnetuksi emotionaaliseksi ja/tai seksuaaliseksi vetovoimaksi - varsinaisesta käyttäytymisestä riippumatta. Rutgersin määritelmää voisi vielä täydentää sanomalla, että biseksuaalille rakastetun sukupuolella ei ole varsinaisesti väliä.
Rutgers halusi korostaa itsemäärittelyn merkitystä: biseksuaaleja ovat vain ne jotka sanovat olevansa biseksuaaleja. Tämä lisäys biseksuaalisuuden määritelmään onkin identiteetin kannalta erityisen tärkeä. Kukin ihminen rakentaa oman identiteettinsä itse, identiteetti ei ole ulkoa annettavissa.
Biseksuaalit määritellään usein heidän suhteidensa perusteella: heterosuhteissa olevat biseksuaalit määritellään automaattisesti heteroiksi, homo- tai lesbosuhteissa olevat homoiksi tai lesboiksi - ja sinkut milloin miksikin, välillä hurvitteleviksi heteroiksi, välillä petturilesboiksi tai -homoiksi. Biseksuaalisuus tulee selkeästi näkyviin vain silloin, kun biseksuaalilla on suhde sekä miehen että naisen kanssa yhtä aikaa - tilanne joka on harvinainen, eikä useimpien biseksuaalien mielestä edes toivottava. Rutgers painotti biseksuaalisuuden moninaisuutta. Niin parikymppinen, seksuaalisesti aktiivinen sinkku, aviovaimolleen uskollinen aviomies kuin lesbosuhteessa elävä eläkeläinenkin voivat olla erilaisista elämäntavoistaan huolimatta identiteetiltään biseksuaaleja.
Konferenssin avulla haluttiin muistuttaa, että tiukan homo/lesbo-hetero-erottelun ulkopuolelle jättäytyy tietoisesti paljon väkeä. Biseksuaalien erilaisia elämäntapoja on tehtävä näkyväksi, jotta biseksuaalisuus merkitsisi yleisessä tietoisuudessa muutakin kuin moniavioista seksihurjastelua. Toisaalta on myös unohdettava ero yhteiskunnan näkökulmasta 'kilttien' monogaamisten biseksuaalien ja 'tuhmien' moniavioisten välillä, jotta biyhteisö olisi mahdollinen. Elämäntapojen erilaisuuden on oltava voimavara, ei hajottava tekijä.
Jenny Kangasvuo
Tekstit ~ Blogit ~ Kuvat
Sisällys ~ Päivitykset