Nämä keskiaikaista pukua koskevat ohjeet, neuvot ja suositukset koskevat lähinnä skandinaavista keskiaikaista ja rautakautista pukeutumista eli pukeutumista ajanjaksolla 800-1100 jaa. Keskeinen alue on nykyisen Suomen alue, joskin samantyyppistä vaatetusta on käytetty koko Skandinavian alueella rautakaudella.
Kirjoitelma on tarkoitettu ohjeeksi ja neuvoksi ensimmäistä keskiaikapukuaan tekeville keskiaikaseuralaisille, ja vaikka ohjeisto painottuu nimenomaan Skandinavian rautakauteen ja viikinkiaikaan, materiaaleja ja värejä koskevat ohjeet pätevät myös muilla alueilla ja muina aikakausina, varsinkin kun on kyse alemman luokan puvuista.
Teksti on kirjoitettu osittain muinaispukututkielmani pohjalta.
Suomesta löydetyt myöhäisrautakautiset tekstiilit ovat useimmiten lampaanvillaa. Nahasta, pellavasta, turkiksista, silkistä ja muista materiaaleista on löytöjä, mutta vähemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä olisi välttämättä käytetty aina vähemmän kuin villaa; pellava ja silkki ovat helpommin hajoavia materiaaleja kuin villa, joka säilyy maassa varsin hyvin oltuaan kosketuksissa pronssikorujen erittämän kuparisuolan kanssa. Nahkaa ja turkiksia taas on harvemmin koristeltu pronssilla. Mielenkiintoinen myöhäisrautakaudella käytetty kuitukasvi on nokkonen, josta sanotaan tulevan pellavaakin kauniimpaa ja kiiltävämpää kangasta. Pellava, villa, nahka ja turkikset, kuten myös mainittu nokkonen, olivat kotimaista tuotantoa, mutta silkki ja brokadi olivat ehdottomasti tuontitavaraa parempaa väkeä varten.
Keskiaikaseurassa on käytetty pukuihin yleensä puuvillaa - kuitu tunnettiin jo keskiajalla, mutta se oli pellavaa vähemmän käytetty. Syy sille, miksi scalaiset turvautuvat puuvillaan pukujaan tehdessään, on puuvillan halpa hinta: värjäämätöntä puuvillaa saa noin kympillä metrin, kun vaikkapa pellava voi maksaa jopa seitsemisenkymppiä metri, villa puolestaan on vielä kalliimpaa. Puuvilla on myös luonnonkuituna ihan hyvän näköistä puvuissa - synteettiset kuidut kuten polyesteri kiiltelevät ja näyttävät muutenkin omituisilta "keskiaikaisena" pukukankaana. Myös viskoosia on jonkin verran käytetty, vaikka se nykyaikainen kangas onkin - viskoosi on himmeää puuvillan ja pellavan tapaan. Joitakin keinokuituja, kuten cuproa ja polyesteristä vuorisilkkiä ja -satiinia on käytetty korvaamaan silkkiä, ja myös tekoturkista käytetään yleisesti korvaamaan aidot turkikset. Viimekädessä puvun materiaalin ratkaisee kuitenkin puvuntekijän oma maku. Hyviä vinkkejä antavat tietysti myös muiden keskiaikaseuralaisten tekemät puvut, joita pääsee näkemään paitsi tapahtumissa, myös kuvina eri kotisivuilla.
Rautakautista pukua varten materiaaleiksi käyvät puuvilla ja villa tai villasekoitteet, ellei halua hankkia kallista pellavaa ja puhdasta villaa. Miehen aluspaitaan ja housuihin käy puuvilla, samoin kuin naisen alusmekkoon. Viittoja suosittelemme tekemään villakankaasta tai villasekoitteesta, ihan jo viitan lämpimyydenkin vuoksi. Naisen peplosmekko saisi mielellään olla villaa, mutta paksu puuvillakin käy - sama pätee esiliinaan ja miehen päällystunikaan.
Varsin suuri osa myöhäisrautakautisten tekstiililöytöjen kankaista on värjätty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ainakin rikkaimpien juhlavaatetus oli värikäs - parhaat vaatteethan puettiin ylle myös tuonpuoleiseen. Arkivaatteista ja köyhempien pukimista lienee suuri osa ollut myös värjäämättömiä. Toisaalta pronssikierukkakoristelu ja värikkäät lautanauhat saattavat tehdä harmaasta, värjäämättömästäkin kankaasta näyttävän ja äveriään näköisen. Käytettyjen värien kirjo oli laaja: toisaalta kotimaisilla kasveilla, sienillä ja jäkälillä värjäämällä sai hyvin erilaisia värejä kirkkaan violetista ruskeanharmaaseen, ja toisaalta Skandinaviaan myös tuotiin indigoa siniväriä varten ja värimataraa eli krappia kirkasta punaista varten. Myös kotoista sinivärikasvia eli morsinkoa viljeltiin. Täten rautakauden ihminen saattoi halutessaan ja - ollessaan kyllin rikas - pukeutua hyvinkin kirkasvärisiin vaatteisiin.
Keskiaikapukua tehdessä kannattaa pohtia tarkkaan, minkä väriset pukineet itselleen haluaa tehdä. Periaatteessa kaikki värit - neonvärejä ehkä lukuunottamatta - käyvät, mutta käytännössä räikeä, kemialliselta näyttävä väri saattaa tehdä puvusta epäaikaisen näköisen, vaikka puvun materiaali olisikin ajanmukaista, kuten pellavaa tai silkkiä. Toisaalta rohkeat värivalinnat saattavat onnistua hyvinkin, varsinkin ns. mi parti -puvuissa, joissa puku on jaettu pystysuunnassa kahteen eriväriseenpuoliskoon. Jos on epävarma siitä, mikä väri sopii pukuun ja mikä ei, kannattaa selailla keskiajan taiteesta kertovia kirjoja. Kuvien ihmishahmojen puvustuksen väri kertoo suhteellisen luotettavasti käytetyistä väreistä.
Muinaissuomalaisen naisen pukuun kuului yleensä jokinlainen alusmekko tai -paita, joka oli pellavaa tai villaa, villainen päällysmekko, villainen esiliina, villaviitta, päähine, sekä jonkilaiset jalkineet ja jalkaverhot eli sukat tai jalkarätit. Myös korut kuuluivat olennaisena osana pukuun: esimerkiksi päällysmekko ei pysy päällä ilman olkasolkia. Näitä kaikkia ei välttämättä käytetty aina yhtä aikaa.
Miehen pukuun kuului paita, jonkinlaiset jalkojen verhot (joko suoranaiset housut tai irralliset säärystimet tai lahkeet), päällyspaita, joka saattoi olla takkimainen ja avoin tai tunikamainen, sekä vaippa ja jalkineet. Päähineistä on hyvin vähän viitteitä, mutta metallikoristeinen vyö on kuulunut miehen hautaan useimmiten. Miehen paita oli usein kaksiniitistä villakangasta, kuten naisen paitakin. Paita saattoi olla materiaaliltaan myös pellava. Pääntiessä oli usein halkio, joka oli suljettu soljella.
Kengät olivat sekä naisilla että miehillä samanlaisia - käytettyjä jalkineita olivat mm. tuohivirsut, paulakengät ja kurpposet, jotka olivat käytännössä jalkaan sidottu nahankappale. Mahdollisesti myös puukenkiä käytettiin. Käsineinä käytettiin mm. neulakinnastekniikalla tehtyjä kintaita - samalla tekniikalla tehtiin myös sukkia.
Alus- ja päällyspaidat tai tunikat voivat olla eripituisia, riippuen käyttötarkoituksesta ja käyttäjästä. Myös pääntiet saattoivat olla eri muotoisia, kuten pyöreitä, v-mallisia, neliskulmaisia - pääntienä saattoi olla myös pelkkä halkio eli venekaulus. Varsinkin miehen paidan hihat saattoivat olla myös lyhyet. Pukuja koristeltiin lautanauhoin ja pronssispiraalein. Koristeena saatettiin käyttää myös kirjontoja. Naisten puvuissa koristeet olivat yleensä runsaammat kuin miesten puvussa.
Keskiaikapukunsa koristeita valitessa kannattaa olla tarkkana. Suurin osa tehdastekoisista nauhoista, napeista ja soljista on auttamattoman modernin näköisiä - muovinappi tai koneella kudottu nauha voivat pilata koko puvun pseudokeskiaikaisen ulkonäön. Yleissääntö voisikin olla, että älä ikinä käytä muovia missään puvuissasi. Todella harvoin muovi näyttää tarpeeksi aidolta metallilta, helmiäiseltä tai lasilta näyttääkseen hyvältä keskiaikaisessa puvussa. Nappien ja solkien materiaaliksi kannattaa valita metalli. Hyvännäköisiä, keskiaikaiseen pukuun sopivia solkia ja nappeja voikin löytää paremmin kirpputoreilta kuin nappiliikkeistä. Nauhoista parhaimman näköisiä ovat puuvillaiset koristenauhat - usein polyesteriset tai muusta keinokuidusta tehdyt koristenauhat näyttävät niin epäaikaisilta, että niitä tuskin edes erehtyisi ostamaan. Nauhoja voi tietenkin tehdä myös itse - yksinkertaisten lauta- ja pirtanauhojen tekeminen on nopeaa ja helppoa, kun vain pääsee alkuun. Myöskin erivärisistä langoista letitetty tai muuten punottu nauha voi yksinkertaisuudestaan huolimatta näyttää erittäin hyvältä puvun koristeena.
Kaavoja naisen alusmekkoon, esiliinaan, päällysmekkoon ja viittaan löytyy muinaispukututkielmastani. Miehen housuista ei kaavoja valitettavasti ole - rautakautisia miehen housuja kun ei ole Suomessa säilynyt. Miehen tunikan voi tehdä samoilla kaavoilla kuin naisen alusmekon lyhentämällä helmaa.
Mittaa olkapäältä rintaa pitkin niin alas kuin haluat paidan helman tulevan. Sitten mittaa olkapäältä kättä pitkin niin alas kuin haluat hihan reunan tulevan. Laske saamasi luvut yhteen ja lisää 10 cm saumavaroiksi - nyt sinulla on luku, jonka mukaan ostat ns. täysleveää (150-140 cm levyistä) kangasta. (Muistathan seistä suorana mitatessasi!)
Mittaa jalkasi pituus vyötäröltä alas. Housuihin menee täysleveää kangasta mittauksesi verran.
Viittaan menee täysleveää kangasta 100-120 cm. Muinaissuomalainen viitta oli suorakaiteen muotoinen, joten kaupasta ostamasi kappale on viittä vaille viitta.
Naisen aluspaitaan menee 2-2,5 metriä aluspaidan mallista riippuen - halutessaan voi käyttää myös miehen tunikan mittausohjetta.
Naisen päällyshame oli enemmän tai vähemmän neliömäinen vaatekappale. Täysleveää kangasta menee siten 140-160 cm. Myöskään naisen päällyshame ei vaadi paljoa ompelua, mutta pysyäkseen päällä se vaatii kaksi solkea, kummallekin olkapäälle, sekä vyön.
Esiliinan pituus oli noin metrin, jos esiliinassa ei ollut taitetta ja parisenkymmentä senttiä vähemmän, jos esiliinassa oli kiinteät nyörit. Leveyttä esiliinalla on ollut kolmestakymmenestä sentistä puoleen metriin.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander on kirjoittanut erinomaisen kirjasen nimeltään Ancient Finnish Costumes. Kirjassa on hyviä kuvia muinaispuvusta ja myös kaavoja.
Erilaisista väreistä saa tietoa kasvivärjäyskirjoista. Suosittelemme kirjaa Väriä luonnosta, jonka ovat tehneet työryhmä Aittomäki - Colliander - Kotiranta. Kirjastosta löytyy myös muita värjäyskirjoja.
Some Clothing of the Middle Ages
Laaja valikoima keskiaikaisten vaatteiden kaavoja arkeologisista lähteistä.
Sivujen painotus on Pohjoismaissa ja Englannissa.
La Couturiére Parisienne: Medieval &
Renaissance
Pukukuvia alkuperäislähteistä.
Phiala's String Page
Laaja kokoelma ohjeita ja kirjoituksia erilaisista nauhanpunonta- ja kudontatekniikoista. Erikoistunut keskiaikaan.
Celtic Knots
Ohjeet kelttiläisten solmujen piirtämiseksi kirjontaohjeita ym. varten.
Jenny Kangasvuo
Tekstit ~ Blogit ~ Kuvat
Sisällys ~ Päivitykset